"Mielestäni, sir, tämä tuskin on missään yhteydessä tämän kuulustelun tarkoituksen kanssa —"
"Millään tavoin loukkaamatta herra Crolen arvoa minä puolestani en ole varsin varma siitä", keskeytti Wetherby. "Jos —"
"Minulla on puheenvuoro, jos suvaitsette", tokaisi Crole. "Ehdotan, että jatkokäsittely siirrettäisiin —"
"Sen aion juuri tehdä", pisti tutkintotuomari väliin. "Lähipäivinä saadaan epäilemättä lisävalaistusta kaikkiin näihin seikkoihin."
Hän kääntyi suu auki töllistelevien valamiesten puoleen.
"Kahden viikon perästä, hyvät herrat, ja sillä välin —"
En välittänyt tutkintotuomarin tylsistä kehoituksista, että mieli oli pidettävä selvänä — omassa mielessäni myrskysi harmi rouva Elphinstonen asianajajaa kohtaan. Mutta kun pyörähdin sinne päin, näin, että rouva Elphinstone itse oli paikaltaan mennyt hänen luokseen ja puheli hänelle vakavasti. Pian tuli Wetherby luokseni hymyillen puolittain huvitettuna, puolittain mielistelevästi.
"Olette hieman kuumaverinen, herra Holt", hän alkoi. "No no! Minähän puhuin vain ammattimiehenä, ymmärrättehän — ammatillinen käytös on sittenkin —"
"Hävyttömän loukkaavaa, sir, jos te annoitte siitä näytteen!" kivahdin.
"Tehän viittailitte, että —"
"Älkäähän toki! En minä viittaillut mihinkään!" keskeytti hän lepyttävästi. "Minun on huolehdittava asiakkaani eduista — tuo Crole ja Postlethwaite olisivat menetelleet aivan samoin. Toistan vielä: on kummallista, ettei Mazaroff eli Merchison maininnut teille mitään jälkisäädöksestään. Mutta koko juttu on kummallinen", hän jatkoi, vilkaisten ympärilleen, "ja minä puolestani ehdotan, että me lakimiehet ja ne, joita asia koskee, keskustelisimme hetkisen, jos vain voimme löytää sopivan paikan."