Hän keskeytti puheensa ja poltteli miettivänä hetkisen, ennenkuin kävi jatkamaan kertomustaan.
"Tähän mennessä", hän puhkesi vihdoin jälleen puhumaan, "ei noissa näy olevan mitään siihen viittaavaa, mistä aion teille kertoa. Viime talvena Mazaroff sai käsiinsä — samantekevää miten, sillä se on hänen salaisuutensa, yksi hänen monista salaisuuksistaan timanttikaupoissa — todella suurenmoisen sinisen timantin. No, sininen timantti on sininen timantti! Jos katselette timantteja käsittelevistä kansantajuisista kirjoista kuuluisien kivien värillisiä kuvia, niin näette, että on keltaisia, oranssinkeltaisia, vihreitä ja ruusunpunaisia timantteja, mutta ei kovinkaan monta sinistä — ne ovat tosiaan harvinaisia. Se sininen timantti, jonka Mazaroff oli saanut, oli poikkeuksellisen komea. Olen itse nähnyt mainion Sinisen Toivon — Mazaroffin kivi oli parempi sekä kooltaan että laadultaan. Se painoi viisikymmentäviisi ja puoli karaattia; sen väri ja valontaittamiskyky olivat oivalliset! Uskon — oikeastaan olen varma — ettei sitä Kapkaupungissa nähnyt kukaan muu kuin minä; Mazaroff lähetti sen Englantiin. Hän —"
"Kelle!" pisti Maythorne väliin.
"Sitä en tiedä", vastasi Kloop, hymyillen nopealle kysymykselle. "Hän ei kertonut minulle kaikkia asioitaan."
Maythorne otti esille Kapkaupungista lähetetyn, kirjoihin viedyn kirjeen kuitin ja ojensi sen Kloopille.
"Luuletteko, että tämä kuitti koskee sitä lähetystä?" hän kysyi. "Katsokaa takapuolella olevaa muistiinpanoa — se on Mazaroffin käsialaa."
Kloop tarkasti huolellisesti paperipalasta kummaltakin puolelta ja ojensi sen sitten takaisin, nyökäten varman näköisenä.
"Epäilemättä!" hän vakuutti. "Se tapahtui samoihin aikoihin. Hän
lähetti sen käyttämänsä pankin Lontoon-konttoriin, tietystikin.
Muistiinpanokin viittaa siihen. Mikäpä voisi olla selvempää! S.T.1.
Sininen timantti yksi, tietysti."
"Miksi Sininen timantti yksi?" tiedusti Maythorne. "Onko tahi oliko olemassa myöskin Sininen timantti kaksi?"
Kloop hymyili tietävän näköisenä.