"Anastaakseenko ne esineet, mitä hänellä oli mukanaan?" huomautti
Crole.
"Niin — tahi jotakin sinnepäin", vastasi Kloop. "Sanomalehdissä on mainittu — herra Holtin todistuksen mukaan — että hänellä otaksuttavasti oli koko paljon rahaa ja arvoesineitä muassaan — se on sanomattakin selvää — Mazaroffilla oli aina paljon käteistä ja hänen jalokivensä olivat hyvin arvokkaat. Mutta — tiedättekö, oliko hänellä mitään muuta — sellaista, mikä on omiaan kiihoittamaan ihmistä turvautumaan suoranaiseen murhaan sen saamiseksi?"
"Emme tiedä", vastasi Maythorne. "Asia on niin, herra Kloop, että tulimme luoksenne siinä toivossa, että te Mazaroffin läheisenä ystävänä voisitte antaa meille tietoja. Mitä hänellä siis todennäköisesti oli muassaan?"
Kloop katsahti kelloonsa ja nousi sitten pystyyn ja otti sanomalehtensä kainaloonsa. "Lähdetään tupakkahuoneeseen", hän ehdotti, "poltetaan siellä sikaari. Kerron teille mitä tiedän Mazaroffista. Siitä saattaa olla jonkun verran apua, mutta luulen", hän jatkoi, vilkaisten merkitsevästi ympärilleen, "että tämän murhan arvoitus saadaan ratkaistuksi vasta sitten, kun saadaan selville, mitä Mazaroff puuhasi saavuttuaan Lontooseen siihen asti, kunnes hänet murhattiin Marrasdalen nummella. Mutta — pannaanhan ensin sikaari kytemään."
Kloop oli ilmeisesti yhtä mainio tupakan kuin hän sittemmin osoittautui olevan timanttien tuntija. Hän ei ollut sellaisia miehiä, jotka ostavat sikaarinsa hotellista; sijoitettuaan meidät rauhaisaan nurkkaukseen tupakkahuoneeseen hän lähetti juoksupojan huoneeseensa noutamaan määrättyä sikaarilaatikkoa, ja kun se oli tuotu suositteli sitä meille melkein isällisen hellästi. Kun hän itse sytytti sikaarinsa, oli helppo nähdä, että polttaminen tuotti hänelle suurta tyydytystä ja henkisen mukavuuden tunnetta. Hän tuprutteli kolme tai neljä minuuttia äänettömänä, ennen kuin kehoitti meitä kuuntelemaan tarkkaavasti, väläyttäen lihavassa pikkusormessaan olevaa komeata timanttia.
"Ja nyt ystävä-raukkamme Mazaroffiin", hän virkkoi. "Olen tuntenut hänet — hyvin likeisesti — useita vuosia — olimme, kuten sanotaan, kuin veljet. Hän ja minä —"
"Hetkinen, suvaitkaa, niin kauan kuin asia on mielessäni!" keskeytti
Maythorne. "Olette kai lukenut, että kuulustelussa väitettiin
Mazaroffin oikean nimen olevan Andrew Merchison? No niin, tiedättekö,
oliko hän todella Andrew Merchison?"
"En tiedä", vastasi Kloop. "Mutta", hän lisäsi hymyillen rauhallisesti, "uskon varmasti, että hän oli. Oikeastaan minusta on selvää, että hän oli kuulustelussa mainittu Andrew Merchison. Hän, Mazaroff, oli hiukan salaperäinen mies. Yksi asia on varma — hän oli syntyisin maanne pohjoisista osista. Jollei hän ollut skotlantilainen, niin hän oli rajaseudun mies — puheestaan päättäen. Olen matkustellut niillä tienoin ja tunnen ne. Hänen murrelaadustaan oli mahdoton erehtyä. Mutta en koskaan ole tiennyt, että hänellä on ollut mitään muuta nimeä kuin Salim Mazaroff, eikä hän milloinkaan puhunut minulle sanaakaan entisyydestään koko ystävyytemme aikana."
"Mitä aioitte sanoa?" tiedusti Maythorne nyökäten.
"Aioin sanoa, että hän ja minä olimme paljon yhdessä Kapkaupungissa viimeisten kymmenen vuoden aikana", jatkoi Kloop. "Olimme saman kerhon jäseniä; toimistomme olivat vierekkäin; yhteen aikaan meillä oli paljon yhteisiä liikeasioita. Kun ensiksi opin tuntemaan Mazaroffin, oli hän niin sanoakseni yleiskauppias tai yleiskeinottelija kaupan alalla. Hän osti ja myi tavaraa — etupäässä itämaista — se on: hän osti itämailta ja myi länsimaihin. Kerran hän myi suuren joukon persialaisia mattoja — hänellä oli tapana koota harvinaisen hienoja näytteitä niistä; hän sai niistä huikeat hinnat Lontoossa ja New Yorkissa — ylellisyystavaran kauppaa, ymmärrättehän. Sitten hän osti ja myi myöskin mausteita, kiinalaisia koruesineitä, harvinaisuuksia ja muuta sellaista — hänellä oli erinomainen kyky ansaita rahaa sillä tavoin. Mutta viime vuosina hän oli luopunut kaikesta siitä ja kiinnittänyt huomionsa yksinomaan timantteihin. Hän ansaitsi timanteilla hyvin, mutta luopui siitäkin viime joulun vaiheilla. Mutta nytkin hänen vetäydyttyään syrjään liike-elämästä ja palattuaan Englantiin hänellä oli eräs kauppa tai yritys tai keinottelu vireillä, ja olen taipuvainen uskomaan, että se on hyvin likeisesti hänen murhansa yhteydessä."