"Olen varma siitä", vakuutti Kloop. "Voisin sanoa: ehdottoman varma. Ja saatuani tiedon hänen surullisesta kohtalostaan olen aprikoinut, tekikö Mazaroff toisen tai ehkäpä molemmat seuraavista seikoista. Ensiksi: oliko hän avopuheinen laivassa tänne tullessaan, näyttäen toisen sinisen timanttinsa matkustajatovereilleen? Toiseksi: näyttikö hän sen täällä Lontoossa veljeskunnan keskuudessa?"
"Veljeskunnan?" virkkoi Crole. "Tarkoitatteko —"
"Tarkoitan Hatton Gardenia", vastasi Kloop, hymyillen asiantuntevasti. "Siellä, kuten tietänette, solmitaan tämän maan useimmat timanttikaupat. Minua ihmetyttäisi, jollei siellä olisi nähty Mazaroffia! Vaikka hän oli vetäytynyt syrjään timanttikaupasta mieskohtaisesti, niin hänen sydämensä oli vielä mukana. Mutta siitä on helppo ottaa selvää. Lähdetään liikkeelle, hyvät herrat, tulen mukaanne… ja saamme nähdä."
NELJÄSTOISTA LUKU
Bond-kadun jalokivikauppias
Muodostimme pikku kulkueen Holborn-kadulla; Kloop ja Maythorne etunenässä, Crole ja minä jälkijoukkona. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä me oikeastaan tavoitimme; sitä kaupunginosaa en tuntenut. Mutta saavuttuamme uneliaalle, harmaalle kadulle, joka tuntui kovin hiljaiselta ison valtaväylän yhtämittaisen hyörinän jälkeen, Crole katsahti minuun tietävän näköisesti.
"Hatton Garden!" hän virkkoi kiinnittäen huomiotani päittemme yläpuolella olevaan nimikilpeen. "Niin yksinkertainen paikka kuin suinkin mahdollista. Mutta jos teillä ja minulla olisi taskuissa kaikki se, mitä on näiden seinien sisällä, niin otaksuttavasti olisimme moninkertaisia miljoonamiehiä!"
"Timanttejako?" kysäisin.
"Niin, ja muuta sen tapaista", hän myönsi kuivakiskoisesti. "Nyt vallitsevat timantit, helmet, rubiinit ja muut senkaltaiset korut täällä Elyn piispojen entisessä puutarhassa, jonka kuningatar Elisabeth kylmästi anasti suosikkinsa Kit Hattonin käytettäväksi. Nuo seinät eivät näytä kovinkaan mukavilta eivätkä ympärillämme liikkuvat miehet liikemiehiltä, mutta panen vetoon punnan pennyä vastaan siitä, että jokaisella miehellä, jota kyynärpäämme hipaisee, on kokoelma jalokiviä taskuissaan, ja noiden vanhojen huoneiden ja toimistojen sisältö taas — niin, Golconda ei ollut siihen verraten mitään!"
Kadulla oli runsaasti väkeä — minusta nämä miehet näyttivät olevan etupäässä juutalaisperäisiä ja vieraisiin kansallisuuksiin kuuluvia; he liikkuivat kaksittain tai kolmittain, joskus ryhmissä. Astellessamme eteenpäin nykäisi Crole kerran käsivarttani — muuan mies, joka keskusteli vakavasti erään toisen kanssa, näytti tälle kämmenellään olevia vuorikristallin näköisiä esineitä, pyöritellen niitä lihavalla etusormellaan — ne olivat tietysti timantteja.