Otimme Holbornilla ajurin, joka kyyditsi meidät Park Lanelle; siellä pysähdyimme upean talon edustalle. Ovella oli meitä vastassa palvelijoita, joiden liverit olivat huomattavasti upeammat kuin on tavallista. Samoin oli kaikki muukin liioitellun loistavaa, osoittaen, että sir Samuel ja lady Leeke koettaessaan tuskaisen huolellisesti osua oikeaan kohtaan olivat alituisesti ampuneet yli maalin. Se huone, johon meidät opastettiin, sitten kun olimme lähettäneet käyntikorttimme isäntäväelle, näytti siltä kuin olisi jollekulle ensiluokkaiselle verhoilijalle annettu avoin valtuus sisustaa se oman tahtonsa ja mielikuvituksensa mukaan. Myöskin näytti siltä kuin ei huonekaluihin olisi kajottu eikä niitä kertaakaan käytetty, sitten kun verhoilijan miehet olivat sijoittaneet ne paikoilleen. Koko huone muistutti huonekalunäyttelyjen mallikalustoa ja oli selvästi aiottu pikemminkin näytettäväksi kuin käytettäväksi. Crole jupisi purevasti, että tuolit olivat liian suurenmoiset istuimiksi, ja jäimme kaikki seisomaan, katsellen kultakelloja, rajattoman kalliita porsliiniesineitä ja nähtävästi hyvin arvokkaita tauluja, kunnes pieni, pulleaposkinen, pyylevä mies, jolla oli tuuheat viikset ja kasvot hymyssä, tulla lyllersi sisään, toisessa lihavassa kädessään puoleen väliin poltettu sikaari ja toisessa käyntikorttimme.
"Arvaan, mitä varten olette tulleet!" hän huudahti, luoden säteilevän silmäyksen vuorotellen meihin kaikkiin. "Mazaroffin juttu! Olen lukenut sen kaiken sanomalehdistä ja huomannut myöskin nimenne, samat, jotka ovat käyntikorteissanne — juuri niin. No, ja kuka teistä on kukin? Herra Crole? Juuri niin. Herra Holt? Juuri niin. Herra Maythorne — tietysti. Ja kun nyt tunnemme toisemme, niin mistä on kysymys, hyvät herrat?"
"Meillä on kaiketi kunnia puhutella sir Samuel Leekeä?" lausui Crole hyvin kohteliaasti.
"Niin on sir! Se olen juuri minä, sir Samuel Leeke, Bathin ritarikunnan jäsen, omassa hahmossani", vastasi isäntämme rattoisasti. "Enkä toivoakseni menettänyt saadessani hiukan pontta nimeeni! Mutta tämä Mazaroffin juttu — totisesti, se on kummallinen pulma — vai mitä?"
"Olette siis perehtynyt siihen, sir Samuel", sanoi Crole. "Tunnetteko asiain kulun tarkoin tähän saakka?"
"Kukapa ei olisi siihen perehtynyt?" huudahti sir Samuel. "Tietystikin minä ja puolisoni luemme kaikki, mitä vain osuu eteemme. Viimeksi tänä aamuna hän virkkoi minulle: 'Sam!' hän sanoi. 'Totta totisesti tulee joku puhuttelemaan meitä tämän jutun johdosta!' Ja siinä te olette! Mutta — tulkaahan tänne, hyvät herrat! Sitten lady Leekekin kuulee kaikki sanottavanne — naiset, kuten tiedätte, ovat uteliaita, ja uutiset ovat parhaita, kun ne on saatu alkuperäisestä lähteestä. Tätä tietä!"
Seurasimme sir Samuelia vastaanottosalin kylmästä loistosta toiseen pienempään, vähemmän muodolliseen ja mukavampaan huoneeseen, jossa lady Leeke istui roihuavan takkatulen ääreen sijoitetussa pehmeässä nojatuolissa, koettaen ratkaista jotakin ajanvietetehtävää. Hän oli yhtä pyylevä kuin puolisonsakin; hänen pukunsa oli uusimman muodin mukainen, ja hänellä oli useita sormuksia sormissaan; olin heti huomaavinani, että hän oli älyllisesti jonkun verran terävämpi kuin sir Samuel, ei aivan yhtä avoin ja äärettömän paljon valppaampi. Hän arvioi meidät kaikki sillä aikaa, kun meidät muodollisesti esiteltiin hänelle, ja ohjasi meidät vastassaan oleviin tuoleihin, joten valo sattui meidän kasvoihimme, mutta hänen piirteensä olivat varjossa.
"Arvasinhan, että meiltä tultaisiin tiedustelemaan", hän virkkoi hieman teennäisesti. "Huomautin siitä sir Samuelille tänä aamuna."
"Mainitsin siitä heille äsken", ilmoitti sir Samuel, joka vieraanvaraisesi kumartuneena ojensi sikaarikoteloaan vuorotellen kullekin meistä. "Mutta minulla ei totisesti ole vieläkään aavistusta siitä, mikä heidät tänne toi. Kukaan ei luullakseni tiedä, että hieroimme kauppaa Mazaroffin kanssa. Mazaroff lienee kaiketi puhellut siitä. Mutta miten saitte kuulla meistä?"
"Hyvä sir Samuel", vastasi Crole juhlallisesti, "salaisuuksissakin on vielä salaisuuksia! Teidän asemassanne oleva ja maailmaan niin hyvin tutustunut mies ymmärtää minua, kun sanon, että tämä on suuri asia. Olette jo lukenut siitä melkoisen paljon — no niin, lyhyesti sanoen, mitä voitte kertoa meille?"