Maythorne nosti katseensa pöytäliinan kuviosta, jota myöten hän oli koneellisesti liikuttanut sormeaan.
"Tällä hetkellä on vain yksi kysymys tärkeä", hän vastasi. "Myikö
Mazaroff timantit sir Samuel Leekelle."
"Juuri siitähän aiomme ottaa selvän", huomautti Crole. "Yksinkertainen kysymys! Ja —"
Maythorne keskeytti hänet, luoden meihin merkitsevän silmäyksen.
"Niin! Ja helposti vastattu — epäilemättä. Mutta — jollei hän myynyt —"
"Entä sitten?" kysyi Crole.
Maythorne nousi seisomaan, tehden päättävän liikkeen.
"Siinä tapauksessa ovat ne luullakseni Armintradella. Ja meidän on todistettava se! Vähäpuheinen mies, tuo Armintrade, se on ilmeistä — niin salaperäinen kuin kukaan. Ja olemmeko saaneet vähäisintäkään vihjausta siitä, mitä haluamme tietää — että hän ja Mazaroff kohtasivat toisensa ensimmäisenä päivänä Mazaroffin ja Holtin saavuttua Lehtokurppaan?"
"Siellä täytyy olla joku ihminen, jonka tiedossa on, mitä Armintrade hommaili sinä päivänä", sekaannuin minä puheeseen. "Hän on Courthopen vieras — Courthopen pitäisi se tietää. Ja lisäksi tohtori — Eccleshare. He ovat kai kaikki kolme olleet yhdessä — metsästämässä. Heidän molempien täytyy olla selvillä siitä, missä Armintrade oli."
"Miten luulette saavanne heidät puhumaan — jos Armintrade kerran on heidän ystävänsä?" huomautti Maythorne. "Sikäli kuin Lehtokurpassa kuulin ja näin, pitävät he kumpainenkin asiat omina tietoinaan. Mutta jotakin on meille selvinnyt täällä — ja se kaikki viittaa Armintradeen. Ja nyt sir Samuelin luokse ja taaskin askel eteenpäin!"