"Ei — muistaakseni niitä ei lainkaan mainittu. Sopimushan oli tehty, nähkääs. Meidän piti nähdä molemmat Mazaroffin palattua matkaltaan."
"Ettekö nähnyt häntä enää senjälkeen, oltuanne hänen luonaan päivällisellä Cecilissä?" kysyi Maythorne. "Ettekö kohdannut häntä muualla täällä Lontoossa?"
"Emme — emme ole nähneet häntä emmekä kuulleet hänestä — ennen kuin nyt sanomalehdistä."
"Entä lady Leeken veljenpoika, herra Jim Mallison muistaakseni?" huomautti Maythorne. "Oletteko kuullut hänen mainitsevan nähneensä Mazäroffin kaupungilla — sen päivällisen jälkeen?"
Sir Samuel katsahti vaimoonsa.
"En ole kuullut hänen puhuvan siitä", hän vastasi. "Jim liikkuu paljon seurapiireissä ja niin edelleen — hän on nytkin poissa kotoa, muutoin hän voisi itse ilmoittaa sen teille. Mutta en ole kuullut hänen kertovan, että hän olisi kohdannut Mazäroffin. Oletko sinä, Maria?"
"En — en ole kuullut hänen mainitsevan sitä", vastasi lady Leeke. "Sitäpaitsi luulen, että Mazaroff oli lähdössä, kun olimme hänen luonaan päivällisellä Cecilissä."
Keskustelumme tämän arvoisan avioparin kanssa supistui jälleen vähäiseksi, ja me poistuimme. Minua halutti kovasti päästä ulkoilmaan: tahdoin ilmoittaa jotakin, mitä en voinut ennen lausua. Niin pian kun olimme päässeet eroon loistavapukuisista palvelijoista, puhkesin puhumaan.
"Kuulkaahan!" huudahdin, tarttuen kumppanieni kyynärvarteen. "Muistattehan, kun tänä aamuna kerroin nähneeni Mazaroffin keskustelemassa — ensin Huntingdonissa, sitten Yorkissa — erään minulle tuntemattoman miehen kanssa, jonka Mazaroff kuitenkin ilmeisesti tunsi. No niin — sen miehen — juuri saman miehen — valokuva on lady Leeken uuninreunustalla!"