Koputus oveen
Molemmat seuralaiseni pysähtyivät jääden tuijottamaan minuun — Crolen kasvoilla oli tavallisen näköinen ällistynyt ilme, kun taas Maythornen silmät välähtivät äkkiä ja kasvot saivat valppaamman ilmeen kuin koskaan sitä ennen olin niillä huomannut; huomautukseni näytti vaikuttaneen häneen kuin valon leimahdus. Sitten hänen eloisa katseensa siirtyi yhtä äkkiä sivulle päin takaisin siihen taloon, josta olimme tulleet.
"Lady Leeken uuninreunustalla oli kaksi miehen valokuvaa", virkkoi hän; "yksi kummallakin puolella tuhannen guinean arvoiselta näyttävää kelloa. Kumpaa niistä tarkoitatte?"
"Sitä miestä, jolla oli jokseenkin heleän värinen, ristiraitainen takki ja pehmeä kaulus", vastasin. "Se oli rintakuva."
"Se oli kellon oikealla puolella", jatkoi hän miettiväisesti. "Nuorehko mies, ilmeisesti vaaleatukkainen ja vaaleaviiksinen. Sekö?"
"Juuri hänet näin joka tapauksessa puhelemassa Mazaroffin kanssa Huntingdonissa ja sitten taaskin Yorkissa", vakuutin. "Tunsin hänet valokuvasta heti."
Seisoimme hetkisen äänettöminä; Crole ja minä tarkkailimme Maythornea.
Äkkiä hän lähti liikkeelle; astelimme vähän matkaa Park Lanea pitkin.
"Todennäköisesti hän oli Mallison, sama veljenpoika, josta meille puhuttiin", sanoi Maythorne, ikäänkuin heräten haaveiluista. "Katsotaanpa — hänen mainittiin olevan lady Leeken veljenpoika, ja sir Samuelin puheista päättäen hän tuntee Lontoon seurapiirit varsin hyvin. No niin, mitä sitten on selvinnyt? Sikäli kuin äsken kuulimme, kohtasi Mallison kahdesti Mazaroffin — kerran täällä Leeken talossa ja toisen kerran Cecil-hotellissa, kun he kaikki olivat Mazaroffin vieraina. Mallison kuuli puhuttavan sinisistä timanteista ja näki niistä toisen. Jos valokuva on Mallisonin, kuten te väitätte, Holt, niin Mallison on sama mies, jonka näitte keskustelevan Mazaroffin kanssa ensin Huntingdonissa, sitten Yorkissa. Tietääkö Mallison niin ollen mitään tästä jutusta? Siitä on otettava selkoa — kun saamme Mallisonin käsiimme."
"Sen ei pitäisi olla kovinkaan vaikeata", jupisi Crole.
"Mallisonhan kuuluu olevan matkalla tällä hetkellä", huomautti Maythorne, "jossakin pohjoisessa päin tietystikin, jos Holt tunsi kuvan oikein. Mutta se ei tuota minulle niin kovin paljoa päänvaivaa. Mieltäni kalvaa se, että Mallisonin nimi on jollakin tavoin tuttu — muistan sen jonkun täällä Lontoossa, West Endissä, verrattain äsken sattuneen tapauksen yhteydessä. Se pyörii aivoissani — mutta juuri nyt en saa sitä tarkkaan mieleeni. Mallison?"