"Gregg", sanoi hän omituisesti hymyillen. "Ette tietäne, mitä ne miehet kärkkyivät?"
"Minäkö, mr Vandamarke? En! Minulla ei ole siitä vähäisintäkään aavistusta!"
"Te olette rehti nuori mies", jatkoi hän. "Minä ilmoitan teille.
Timanttia!"
"Timanttiako?" huudahdin. "Ihanko sananmukaisesti yhtä timanttia?"
"Niin", vastasi hän tyynesti. "Yhtä timanttia! Mutta — se on kahdensadantuhannen punnan arvoinen!"
III
TOINEN VIERAS
Pudotin veitsen ja haarukan pelkästä kummastuksesta ja tuijotin isäntääni kuin hän olisi äkkiä maininnut jotakin melkein uskomatonta. Ja puhuessani kuulostivat sanani varmaankin melko hupsumaisilta, koska saivat hänet hymyilemään.
"Mitä… mitä!" huudahdin. "Onko… onko olemassa sellaista?"
"Millaista?" kysyi hän.