"Kenties paljonkin!" sanoin minä. "Voin ainakin pitää silmällä eteistä.
Jos ne kaksi lähtevät…"
"Miksi he lähtisivät?" keskeytti neitonen.
"Minun käsittääkseni he lähtevät", vastasin minä vakaasti. "Tietenkin he lähtevät! He sulkivat meidät tänne voidakseen pötkiä tiehensä — timantteineen! Ettekö käsitä? Heti kun Trafferdale näki meidän yksinkertaiset, nuorekkaat kasvomme ovella ja kuuli teidän suorasukaisen kysymyksenne, hän älysi, että leikki oli lopussa ja että me tiesimme enemmän kuin meidän tuli tietää, ja osoitti meidät tänne, sulkien oven jälkeensä, jotta olisimme varmassa tallessa sillä välin, kun hä ja mrs Kennerley livistäisivät! Niin se on… ja…"
Sähkökellon kimeä soitto eteisestä keskeytti kaunopuheisuuteni ja säpsähdytti meitä molempia. Heilauttaen kättäni Rosalielle, astuin varpaillani ovelle ja painoin oikean silmäni tuohon erittäin mukavaan avaimenreikään. Saatoin nähdä ison osan eteisestä — ulko-oven, eteisen pöydän, hattunaulakon ja osan oikeanpuolista ovea. Ja nyt näin Trafferdalen tulevan siitä ovesta. Hän astui ulko-ovelle ja laski kätensä ripaan.
"On juuri tullut mies sisälle!" kuiskasin Rosalielle, joka nyt kyykötti kiihtyneenä ja innokkaana vieressäni. "Kookas seurustelupukuinen mies — sileäksi ajelluin kasvoin. Hänellä on sanomalehti kädessään. Näyttää siitä jotakin Trafferdalelle. Trafferdale lukee sitä. Mulkoilevat sen yli toisilleen, mitä se sitten lieneekin. Trafferdale on sulkenut etuoven. Mies riisuu hattunsa ja päällystakin. Nyt menevät toiseen huoneeseen — menivät jo!"
Minä nousin ja katsoin toveriini, ja hän pudisti päätänsä.
"Siitä ei ole meille vähääkään apua", huomautti hän, "kunpa pääsisimme täältä pois! Minun on nälkä!"
Minä käännyin pienelle sivupöydälle, joka oli huoneen seinustalla. Siinä oli lasikulho täynnä korppuja ja pari vadillista hedelmiä — appelsiineja, banaaneja, viinirypäleitä. Minä siirsin ne keskipöydälle.
"Koska olemme Trafferdalen vieraina vastoin tahtoamme, niin käytämme hyväksemme Trafferdalen eväitä", sanoin minä. "En toki usko, että hän on mitään näistä myrkyttänyt. Käykää käsiksi, sillä välin kun minä etsin, onko täällä mitään juotavaa."
Juomaa oli runsaastikin saman sivupöydän pullosäiliössä — viskyä, konjakkia, portviiniä, sherryä, punaviiniä. Hain edelleen, löysin korkkiruuvin ja laseja ja avasin punaviinipullon, koska se oli miedointa. Kaadettuani lasin Rosalielle ja naukattuani itsekin menin takaisin avaimenreiälle. Takaani kuulin, kuinka vankeustoverini yhä pureskeli korppuja.