Ganderson tuhautti nenäänsä.
"En ole tuliaseitten ystävä, sir. Katsoin parhaaksi livistää. Sattuuhan tapaturmia."
Corland kääntyi minuun päin, katseessa ilme, joka näkyi vihjaisevan, että minä puuttuisin asiaan.
"Tunnetteko te häntä, mr Gregg?" kysyi hän.
"Varsin hyvin!" sanoin mahdollisimman ankaraan sävyyn. "Hän on niitä miehiä, jotka kaappasivat mr Vandamarken."
"Syyttömänä, sir, syyttömänä!" puolustautui palvelija. "Olen juuri selittänyt mr Corlandille, että…"
"Selityksenne olisivat kai paremmin paikallaan poliisikamarissa", jatkoin. "Te olitte yksi niistä kolmesta ja olitte aseistettu! Tekee puolittain mieleni…"
"Pelkään, että mr Greggin vallassa on vangituttaa teidät, Ganderson", keskeytti Corland, iskien minulle salavihkaa silmää. "Mutta luulenpa, että hän kernaasti kuuntelee tarinaanne vähän pitemmältä. No, olitteko koskaan todella kuullut tuosta timantista?"
"En koskaan, hyvät herrat! En koskaan, sen vakuutan kunniasanallani! Otaksun, että mr Gregg juuri tulleena huoneesta, jonka ovi on ollut auki siitä asti, kun tänne saavuin, on kuullut kaikki, mitä minulla on ollut sanottavaa. Ja se, mitä olen puhunut, on silkkaa totta — ei enempää eikä vähempää. Timantista en tiedä mitään, mutta varma vakaumukseni on, että se on herra Trafferdalella. Miksi hän olisi karannut, jollei sitä hänellä olisi?"
"Emme ole varmat, että hän on karannut", huomautti Corland. "Jos tiedätte enemmän…"