"Panemalla kaksi ja kaksi yhteen, sir. Tähän aamuun asti ei minulla tosiaan ollut mitään epäluuloja. Mutta sitten minä mennessäni tavallisella tunnillani Trafferdalen asuntoon huomasin — koska olen tarkka havaintojen tekijä, sir — että mr Trafferdale oli karannut."
"Karannut? Mistä sen tiesitte?"
"Näkemästäni, sir, sen arvasin. Äkkäsin huoneistoon jääneen eilisiltaisen Evening Standardin, johon ilmoituksenne oli merkitty sinikynällä. Silloin aloin oivaltaa. Minussa on kai vähän salapoliisin vikaa. Olin kuullut mr Vandamarkesta — tunnenkin hänen apupalvelijansa. Herra V. kuuluu olevan timanttikuningas. Ilmoituksenne, sir, mitä tiesin maanantai-illan tapahtumista, ja myöskin se, että mr Trafferdalen asunnosta vallitsevasta epäjärjestyksestä päätellen hän oli kiireellisesti sullonut matkalaukun, vihjaisivat minulle nykyisen otaksumani, nimittäin, että mr Trafferdale oli minut pettänyt, että herra Vandamarken pidättäminen ei ollutkaan leikkiä, vaan että hänen siinä huoneessa ollessaan kiristettiin häneltä tuo timantti. Arvelen, etten ole kaukana totuudesta, sir."
Oli hetkinen äänettömyyttä. Omituinen pieni mies vieressäni katsahti minuun ja iski silmää. Sitten hän katsahti Rosaliehen ja hymyili. Senjälkeen hän mitään hiiskahtamatta hykersi käsiään ikäänkuin olisivat hänen salaiset ajatuksensa häntä suuresti huvittaneet. Ja sitten kuului äkkiä Corlandin ääni:
"Mr Gregg! Oletteko hyvä ja tulette tänne? Vain te!"
Astuin heti huoneeseen ja pysähdyin Corlandin työpöydän ääreen. Palvelija sen toisella puolella oli säädyllisen kohteliaisuuden perikuva. Sisälle astuessani hän nousi, kumarsi ja jäi seisomaan, hattu toisessa kädessä ja sirosti kokoonkierretty sateenvarjo toisessa.
"Oletteko koskaan ennen nähnyt tätä herrasmiestä?" kysyi Corland osoittaen minua.
Palvelija kohotti katseensa kunnioittavasti minua kohti, mutta hänen silmissään oli myöskin pieni moitteen välähdys.
"Olen, sir. Näin tämän nuoren herrasmiehen aamusella — mr Trafferdalen asunnon ruokasalissa, johon teljettynä hänet tapasin. Hän uhkasi minua pistoolilla, sir. Lähdin tieheni kiireesti!"
"Ettekä odottanut mitään selitystä, Ganderson?" sanoi Corland. "Kävitte siellä ja sitten — mitä sitten tapahtui?"