"Silmänlumeeksi!" huudahdin minä. "Lähetetty? Tarkoitatteko, että
Trafferdalen joukkio…?"
"Varsin luultavaa", vastasi hän tyynesti. "Eksyttääkseen meidät jäljiltä. Haistan käryä! Hyvin mahdollista."
"Mutta — hänhän kertoi niin avomielisesti koko jutun!" huomautin. "Hän paljasti kaikki!"
"Eipä oikeastaan mitään, hyvä herra, jota ei jo tiedetty tai olisi voitu helposti todeta", vastasi Corland. "Kertoiko hän teille mitään, jota ette tiennyt? Hänen selostuksensa kaappauksesta oli yhtäpitävä omanne kanssa. Hän johti meidät — ja johti taitavasti — siihen, mikä saattoi olla asiassa julkein huiputus!"
"Nimittäin…?" kysyin.
"Vihjaukseen, että Trafferdale on matkalla Harwichiin ja mannermaalle!" vastasi Corland epäluuloisesti hymyillen. "Ei minua hämmästyttäisi, vaikka mies olisi juuri sitä varten tullutkin — tullut eksyttämään meitä jäljiltä."
"Trafferdalen lähettämänäkö?" huudahdin. "Sitäkö tarkoitatte?"
"Niin, nähkääs", sanoi Corland. "Mitä kello oli Gandersonin avatessa huoneen ovea, johon teidät molemmat oli teljetty? Vähän yli seitsemän? No niin, hänellä on ollut kolme tuntia käytettävissään ennenkuin saapui tänne — runsaastikin kolme tuntia. Missä hän on sen ajan oleskellut? Luultavasti Trafferdalen parissa. He ovat ehtineet kutoa juonen heittääkseen hiekkaa silmiimme. En usko Trafferdalen lähteneen mannermaalle. Luulen tässä jutussa olevan kaiken takana jotakin, mikä ei vielä ole ilmennyt. Minun täytyy odottaa, kunnes mr Vandamarke saapuu tänne tänä iltapäivänä. Tällä haavaa, kuten sanoin, pelkään pahoin, että Gandersonin lähetti tänne se sama mies, jonka hän oli antavinaan ilmi! Perin taitavaa peliä!"
"Luulette Gandersonia rikostoveriksi?" kysyi Rosalie.
"Minun käsitykseni mukaan, miss Vandamarke, hän on sitä", vakuutti Corland. "Hän ei ole päämiehiä, vaan rikostoveri sikäli, että saa runsaan palkan vaivoistaan. Se mies ei ole hölmö — päinvastoin kylläkin ovela ja taitava. No, saammehan nähdä!"