"Mutta", sanoin, "jos tuo mies teidän mielestänne on osallinen rikokseen, eikö ole jokseenkin…"
Emmin löytämättä oikeaa sanaa. "Olisiko hänen ollut sallittava poistua?" lopetin. "Sitä minä tarkoitan."
Corland nauroi. Minun viattomuuteni näkyi häntä huvittavan.
"Olkaa huoleti, mr Gregg!" vastasi hän. "Ganderson saattaa olla, niinkuin luulen hänen olevankin, lipeäkielinen ovela veitikka, kuinka liukas sanoissaan tahansa. Mutta hän ei kelpaa kynttilänpitäjäksi sille miehelle — Methamille —, joka täältä vastikään lähti eräässä toisessa asiassa: vaanimisessa! Metham pitää Gandersonia silmällä — kunnes häntä tarvitsemme! Emmekä voi tehdä mitään enempää ennenkuin mr Vandamarke tänään iltapuolella palaa."
Rosalie ja minä lähdimme Corlandin luota. Neitonen halusi mennä kotiin. Minä taas päätin, koska jo oli melkein keskipäivä, pysytellä täällä lähettyvillä tavatakseni hänen isänsä Corlandien toimistossa hänen sähkeensä mukaisesti. Neitonen nousikin pian ajurin rattaille, ja minä kävelin ilman aikojani St. Martin's Lanelle. Olin astellut satasen metriä, kun äkkiä tunsin kyynärpäähäni kosketettavan ja kääntyessäni näin Methamin edessäni.
"Mr Gregg!" kuiskasi hän. "Voitte olla minulle erinomaisen hyödyllinen, jos suvaitsette! Minulla ei ole aikaa etsiä apua muualta. Se Ganderson tapasi tuolla toisen miehen — ulkoasusta päättäen herrasmiehen. He menivät tuohon ryyppylään kadun toiselle puolen. Palatessaan he luultavasti eroavat toisistaan. Siinä tapauksessa te seuraisitte sitä toista minun jatkaessani Gandersonin vaanimista. Ganderson ei tunne minua — se toinen taas ei tuntene teitä. Vetäytykäähän tänne syrjään, mr Gregg!"
Hän kiskoi minut erään porttikäytävän suulle. Äänettöminä tarkkasimme ryyppylän ovea. Muutaman minuutin perästä tuli Ganderson ulos toveri mukanaan. Ja viimemainitun minä tunsin mieheksi, jonka Trafferdale oli edellisenä iltana päästänyt asuntoonsa — hän oli sanomalehden tuoja!
VIII
YHÄ PAHEMPAA SEKAVUUTTA
Että hän oli sama mies, siitä olin yhtä varma kuin että olin St. Martin's Lanella. Olin nähnyt hänen kasvonsa selvästi, kun hän jutteli Trafferdalen kanssa hänen huoneistonsa eteisessä. Se oli kirkkaasti valaistu ja hän oli seisonut pari, kolme minuuttia täydessä hohteessa. Hän oli komeahko, hyvin puettu mies, sellainen, jota ei helposti unohda. Olin hänestä varma.