"Puhelimeen", sanoi hän. "Metham kysyy teitä…"
Hän työnsi kuulotorven käteeni. "Onko se mr Gregg?" kysyi Metham. "Saapukaa luokseni, sir, heti — niin pian kuin suinkin — Wells-kadun alapäähän. Rientäkää!"
IX
POSTIKORTTI JA KIRJE
Näin Methamin Wells-kadun päästä ennenkuin hän huomasi minut. Hän seisoi erään nurkkapuodin vieressä tuijottaen katua ylöspäin — tuijottaen niin hartaasti, että olinkin hänen vieressään ja kosketin häntä olkapäähän ennenkuin hän minut äkkäsi. Hän säpsähti kosketuksesta ja kääntyi kohti.
"Mr Gregg", kuiskasi hän ikäänkuin tuon näköalan ja salaperäisyyden lumoissa. "Se Ganderson on tuolla — erään vuokrarakennuksen ulkopuolella. Hän on seisoskellut siellä jonkun aikaa milloin vasemmalla milloin oikealla jalallaan, niin sanoakseni. Olen pitänyt häntä silmällä nähdäkseni, menisikö hän johonkin tai saapuisiko kukaan hänen luokseen. Toivon, että minulla olisi ollut joku mukanani, — mutten tohtinut kääntää silmiäni hänestä enempää kuin muutamiksi minuuteiksi, jolla välin soitin Corlandin toimistoon. Mitähän hän täällä Wells-kadulla puuhailee. Tiedättekö tämän asian yhteydessä mitään Wells-kadusta, herra Gregg?"
"Kyllä", sanoin minä, muistaen mitä Rosalie Vandamarke oli minulle kertonut. "Kyllä tiedän! Kuulittehan kaikki, mitä tänä aamuna puhuttiin herra Corlandin, minun ja Gandersonin välillä? No, ettekö kuullut mainittavan erästä mrs Kennerleytä? Juuri niin! Ja mrs Kennerleyllä on huoneisto Wells-kadulla."
Hän säpsähti taas ja irvisti.
"No, se selittää asian", sanoi hän. "Sitä minä ajattelinkin."
"Ajattelitte mitä?" kysyin.