"Olenpa hyvillänikin, että tapasin teidät täällä, sir", vastasi hän kohottaen hattuaan. "Asia on niin, sir, että olen kovin ymmällä, mitä minun tulisi tehdä. Tuumin, olisiko viisasta tarjoutua poliisilaitoksen palvelukseen, mutta en ole varma otollisuudestani — en ole niitä miehiä, jotka pitävät ankarista äärimmäisyystoimenpiteistä."
"Mistä on kysymys, Ganderson?" utelin. "Tämänaamuisenko asian johdosta…?"
"Kaiketikin se sitä koskee, sir", vastasi hän. "Muistanette kysyneenne minulta mr Corlandin toimistossa, olinko koskaan nähnyt naishenkilöä mr Trafferdalen asunnossa, — sellaista, jota mainitsitte mrs Kennerleyn nimellä, — ja minä vastasin, että olin kyllä nähnyt siellä naisen, mutta tietämättä hänen nimeään. Nyt, sir, vähän senjälkeen, kun lähdin Corlandin toimistosta tänä aamuna, näin sen rouvashenkilön — ja mr Trafferdalen hänen kanssaan."
"Niinkö?" huudahdin.
"Näin tosiaan", vastasi hän. "Ja ottaen asianhaarat huomioon katsoin velvollisuudekseni pitää heitä silmällä. Seurasin heitä tänne Regent-kadulta, sir. He menivät sisälle ovikäytävästä tuolla. Enkä senjälkeen ole heitä nähnyt. Mutta — olen aivan varma, etteivät he ole sieltä lähteneet."
"Oletteko vartioinut huolellisesti?" kysyin.
"Mitä huolellisimmin, sir, kelloni mukaan kokonaisen tunnin", vastasi hän. "Tuon oven sisäpuolelle he astuivat, mutta ulos eivät ole tulleet."
En enää epäröinyt, vaan vedin nenäliinani ulos ollen sitä käyttävinäni. Metham asteli verkalleen meitä kohti. Minä osoitin häntä hänen tullessaan.
"Kah, Ganderson", sanoin, "tämä on Corlandien miehiä. Hän avustaa minua, ja me kerromme hänelle mitä olette nähnyt, kuullaksemme hänen neuvonsa. Sitten…"
Methamin neuvo, jonka hän antoi heti, kun oli kuullut selostukseni, oli perin käytännöllinen: mennä kadun yli ja tarkata ihmisten nimiä huoneistojen ulkoeteisen taululta. Harppasimme heti kadun yli, ja silmiimme osui ainakin yksi tuttu nimi: N:o 8, Mrs Kennerley.