"Aivan oikein!" sanoi Metham. "Ja te, hyvä herra Gregg, olette oikea mies tähän hommaan! Teillä on valituksen syytä kumpaankin kohtaan. He vangitsivat teidät! Nouskaa portaita, soittakaa kelloa. Jos joko Trafferdale tai rouva tulee avaamaan, älkää astuko sisälle, vaan kutsukaa minua tuon rintanojan yli. On saatava varmuus siitä, ovatko he huoneistossa. Nyt, sir, vallin yli!"
Olin hyökännyt vallin yli — toisella tavalla — useammin kuin kerran Flandriassa, mutta minun täytyy tunnustaa, että tämä rohkean sodankäynnin muunnos pani housuni vapisemaan. Mielelläni en suinkaan noita portaita noussut. Minulla ei ollut suurta halua tavata jälleen mrs Kennerleytä enempää kuin Trafferdaleakaan enkä laisinkaan tiennyt, mitä heille sanoisin, jos heidät kohtaisin, sillä aamuiset tapaukset olivat minut aivan häkellyttäneet. Mutta olihan tehtävä suoritettava, ja ylös minä kiipesin, huolellisesti ottaen vaarin kaikesta, mitä ympärilläni näin. Portaat olivat kivestä, rakennuksen keskellä; ensimmäisen sillakkeen ovilla oli numerot 1 ja 2, seuraavilla 3 ja 4, sitten 5 ja 6, ja vasta neljännen porrasmitan kiivettyäni näin seitosen vieressä 8:lla merkityn oven. Kerroksia oli vielä yläpuolellanikin; se oli korkea rakennus. Ja hiljainen ja äänetön; koko matkallani en nähnyt ketään.
Ovessa 8 oli sähkökello; painoin sitä sormellani ja kuulin kimeän kilinän jostakin huoneiston sisäpuolelta. Mutta kukaan ei tullut avaamaan. Minä soitin pian uudestaan, vieläkään saamatta vastausta. Kuuntelin ovilaudoituksessa nenäni edessä olevasta kirjeluukusta, mutta korvani eivät eroittaneet mitään.
Äkkiä avautui 7:llä merkitty ovi, ja sievä tyttö, jota päättelin näyttelijättäreksi, astui ulos, sulkien sen jälkeensä. Hän vilkaisi minuun ja oveen, jonka takana seisoin.
"Etsittekö mrs Kennerleytä?" kysyi neitonen. "Hän on luullakseni mennyt ulos — tapasin hänet astumassa portaita alas tänne tullessani puoli tuntia sitten."
Kiitin häntä; hän sipsutti portaita alas, hyräillen säveltä. Olin juuri seuraamaisillani häntä, kun jostakin sielullisesta sysäyksestä, jota en mitenkään voisi itselleni selittää, kiersin edessäni olevan oven ripaa. Se myötäsi kädessäni. Ovi huoneistoon oli avoinna! Epäröitsin pari sekuntia, minkä jälkeen työnsin oven raolleen ja vilkaisin sisäpuolelle. Näin pienen neliömäisen eteisen, astuin pari askelta, ja vastapäätä minua oli seurusteluhuoneen ovi avoinna. Ja siellä istui nojatuolissa, pää sen selkää vasten retkahtaneena ja koko ruumis velttona kuin nukkujan — Trafferdale! Seisoin minuutin ajan tuijottaen häneen. Sitten yskähdin äänekkäästi. Hän ei osoittanut mitään merkkejä siitä, että olisi sen kuullut. Minä toistin yskähdykseni kovempaa. Mikäli saatoin havaita, ei silmäluomikaan värähtänyt, ei sormikaan vavahtanut. Silloin astuin sisälle ja katselin ympärilleni. Kaksi muuta ovea oli avoinna. Toisesta pääsi pieneen keittiöön, toisesta makuuhuoneeseen — naisen huoneeseen. Se oli hiukan epäjärjestyksessä — laatikoita ja vaatekaappeja avoinna, iltapuku huolimattomasti heitettynä sängylle. Minä muistin tuon puvun: se oli sama, joka mrs Kennerleyllä oli ollut edellisenä iltana. Eikä ainoaakaan ihmistä makuuhuoneessa enempää kuin keittiössäkään.
Varmistautuen, että minulla vielä oli pistoolini taskussani ja pitäen kättäni mukavasti sillä (kuten irlantilainen sanoisi), jotta olisin valmis torjumaan äkillistä hyökkäystä, astuin varovaisesti seurusteluhuoneeseen nojatuolissa retkottavan miehen luo. Kosketin hänen olkapäähänsä — ensin hiljaa, sitten lujasti painaen ja vihdoin ravistaen. Olisi voinut yhtä hyvin ravistaa tuolia, jossa hän lojui. Ja äkkiä huomasin, ettei tuo ollut unta laisinkaan, ei ainakaan luonnollista unta, ja silmänräpäyksessä olin portaiden yläpäässä kutsuen hiljaa miehiä, jotka odottelivat alhaalla.
He riensivät ylös — Metham edellä. Viittasin hänet huoneistoon ja osoitin Trafferdalea. Häneltä pääsi kimeä huudahdus, hän riensi esille ja kumartui Trafferdalen kasvojen yli. Samassa hän kääntyi minua kohti.
"Nainen?" huudahti hän. "Missä on nainen?"
"Täällä ei ole ketään naishenkilöä!" sanoin minä. "Ei ole ketään muita. Näittekö tytön vastikään astuvan portaita alas? Hän tuli viereisestä huoneistosta ja sanoi nähneensä mrs Kennerleyn lähteneen pois puoli tuntia sitten. Mutta — mikä tuota miestä vaivaa?"