Metham kääntyi jälleen Trafferdalesta.
"Mikäkö vaivaa?" virkkoi hän. "Hänet on tohtoroitu, mr Gregg, tohtoroitu! Ehkä myrkytetty! Haistakaahan!"
Hän otti juomalasin pieneltä pöydältä Trafferdalen tuolin vierestä ja haistettuaan itse työnsi sen minun käteeni. Siitä lemahti väljähtäneen konjakin tympäisevä haju, mutta siitä tuoksahti jotakin muutakin, kirpeää ja tuikeaa.
"Hänelle on tietysti juotettu jotakin!" sanoi Metham. "Sen naisen työtä! Ja hän itse on livistänyt — timantti mukanaan! No…"
Metham vilkaisi ympärilleen ja äkkäsi Gandersonin, joka oli seurannut meitä huoneeseen ja tuijotti Trafferdaleen.
"Meidän täytyy hakea lääkäri", sanoi Metham äkkiä. "Kuulkaahan, rientäkää te Margaret-kadulle, varmaankin tapaatte sieltä jonkun lääkärin. Hankkikaa sellainen joka tapauksessa ja tuokaa hänet tänne niin pian kuin suinkin."
Ganderson yskähti varovaisen salaperäisesti.
"Tunnen tämän kaupunginosan hyvin, gentlemen", sanoi hän luoden meihin vihjaavan katseen. "Tunnen perin taitavan lääkärin, joka asuu tässä lähellä Hollis-kadun varrella ja johon… hm, voi luottaa arkaluontoisissa olosuhteissa. Arvelen, että julkisuus ei ole suotavaa?"
"Menkää noutamaan hänet nopeasti!" käski Metham viitaten hänet matkaan. "Tämä mies saattaa olla kuolemaisillaan — ja me haluamme häneltä tietoja. Julkisuus!" jatkoi hän virnistäen, sitten kun Ganderson oli lähtenyt. "Julkisuutta saanemme pian yllin kyliini mr Gregg. Tästä tulee poliisijuttu. Kenties meidän oikeastaan pitäisikin kutsua tänne poliisit nyt heti."
Käännyin ja vilkaisin Trafferdaleen. Kyllä hän hengitti — raskaasti ja säännöllisesti, — mutta muutoin olisi häntä voinut luulla kuolleeksi. Hän oli niin liikkumaton ja kaikesta päättäen tajutonna. Metham kohotti hänen toista silmäluomeaan.