"Löisinpä vetoa, että hänet on myrkytetty, mr Gregg", jupisi hän. "Luulen käsittäväni koko asian. Lähdettyään yöllä Down-kadulta he tulivat tänne aikoen olla hissuksiin, kunnes ehtisivät matkalle — ainakin se lienee ollut Trafferdalen aikomus. Ja rouva on tohtoroinut häntä, näpistänyt häneltä timantin ja vienyt sen mukanaan! Tyttö puhui puolesta tunnista, niinkö? Hm, puolen tunnin etumatka on kyllä hyvä, kun on tehnyt suunnitelmansa."
Ajattelin, tosiaan ihmeissäni, mitenkä tämä asian viime kehitys sopi yhteen sen kanssa, mitä olin kuullut noilta kahdelta Cityn herrasmieheltä vanhassa hiljaisessa ravintolassa. Olin aikonut kertoa siitä Corlandille kuullakseni hänen mielipiteensä, mutta en ollut saanut siihen tilaisuutta. Ja nyt Gandersonin palaamista ja lääkäriä odotellessamme minä juttelin Methamille. Hän kuunteli innokkaasti, ja hänen tarkkaavaiset kasvonsa osoittivat yhä suurempaa mielenkiintoa.
"Ahaa!" huudahti hän vihjaavin katsein. "Nyt alkaa vyyhti minulle hiukan selvitä! Minusta tuntuu, mr Gregg, että se nainen on ollut kaiken takana. Aika ovelasti tehtykin! Jos nyt kysyisitte mielipidettäni, niin sanoisin, että hän on vetänyt nenästä tätä miekkosta, kuten Trafferdale vuorostaan on pettänyt miehiä, joista minulle kerroitte. Luultavasti rouva viekoitteli hänet tekemään tämän aimo kepposen mr Vandamarkille ja heti, kun Trafferdale sai timantin haltuunsa, käsitteli häntä tuolla… tuolla tavoin, anastaakseen kiven itselleen. Lyönpä vaikka mitä vetoa, ettei se enää Trafferdalella ole!"
Ja sitten hän alkoi häikäilemättä penkoa Trafferdalen taskuja, mikäli se oli mahdollista, osoittaen siinä merkillistä kätevyyttä. Mutta mitään erikoista hän ei löytänyt, ja tarkastuksen tulos sai hänet pudistamaan päätänsä.
"Näyttää siltä kuin rouva olisi puhdistanut hänet ennen lähtöään", sanoi hän. "Kuten näette, ei lompakossa, jossa hänenlaisellaan miehellä toki pitäisi olla melkoinen setelitukku, ole mitään, ja kukkarossa ja taskuissa vain jokunen pikku kolikko. Kunpa vain olisimme olleet saapuvilla tuntia aikaisemmin, mr Gregg, niin olisimme — mitä se oli?"
Ripeä kaksoisnapaus kuului ulko-ovelta, jonka olin sulkenut Gandersonin lähdettyä. Metham vilkaisi eteiseen.
"Postiljooni", sanoi hän. "Kirjeitä — kirje ja postikortti."
Hän otti ne ja palasi seurusteluhuoneeseen. "Otamme kai itsellemme vapauden lukea postikortin. Hm, näyttää kohtaussopimukselta." Hän ojensi minulle kortin, joka oli osoitettu rouva Kennerleylle, ja näytti tiedonantoa sen takasivulla. Ei siinä paljoa kirjoitusta ollut, ja jokaiselle, joka ei tuntenut lähettäjän ja saajan salaisuuksia, jäi sisältö hämäräksi. Siihen oli piirretty vain rivi alkukirjaimia ja numeroita — kahdessa sarjassa ja lyhyt alleviivattu sana niiden välillä:
B.M. 3.15 oder H.G. 4.30.
"No, mitä siitä tuumitte, mr Gregg?" kysyi Metham. "Salaperäistä, eikö
vain? Mutta minä luulisin, että siinä sovitaan kohtaamisesta. B.M., hm?
Tarkoittanee British Museumia. Mutta tuo alleviivattu sana keskellä?
Mitähän se merkinnee? Kai se on jotakin vierasta kieltä?"