"Saksaa", selitin minä. "Oder merkitsee tai."
"Vai niin", hymähti hän. "Ahaa! Jos se on kohtaussopimus, on se vaihtoehtoinen. Rouvan oli tavattava lähettäjä B.M:ssä neljännestä yli kolmen tai H.G.:ssä puoli viisi. Juuri niin, mutta hän nähkääs lähti ulos ennenkuin postikortti tuotiin. Siis olisi meillä, vaikka saisimme noiden alkukirjainten B.M. tai H.G. oikean tarkoituksen selvillekin, vain vähän toiveita tavata häntä kummassakaan paikassa."
Hän käänteli korttia ja näytti minulle, että se oli postitettu Citystä juuri ennen keskipäivää. Sitten hän vilkaisi kirjeeseen, jonka oli myöskin ottanut käteensä.
"Tässä on Birminghamin postileima", sanoi hän. "Ka, jos tämä olisi joutunut jonkun salapoliisin käsiin…"
Mutta minä keskeytin hänet huudahtamalla:
"Hyväinen aika! Tuo on Vandamarken käsialaa! Tunnen se varsin hyvin!"
"Vandamarkenko?" virkkoi Metham. "Niin, muistelen kuulleeni hänen matkustaneen Birminghamiin. Ja rouva Kennerleyhän oli hänen yksityissihteerinsä. No…"
Hän pysähtyi äkkiä, koska minä olin tarttunut toisella kädelläni hänen käsivarteensa ja toisella siepannut kirjeen häneltä.
"Metham", sanoin minä, "näissä olosuhteissa minä avaan kirjeen. Vastaan teostani mr Vandamarkelle. Kukaties siitä saamme arvokkaan johtolangan. Joka tapauksessa… Kas noin!"
Viilsin kuoren kynäveitselläni auki ja vedin sen sisästä kokoonkäännetyn postipaperiarkin, jossa oli tunnetun birminghamilaisen hotellin osoite ja eilinen päiväys. Levitin sen pöydälle; molemmat kumarruimme sitä katselemaan, ja Methamilta pääsi äkäinen huudahdus.