"Voi sun vietävä!" päivitteli hän. "Vielä hullumpi kuin postikortti!"
Edessämme oli kolme, neljä riviä kirjoitusta, muutamia sanoja kullakin rivillä. Mutta se oli pelkkää sekamelskaa. Joissakuissa sanoissa oli kerakkeita ilman ääntiöitä, toisissa taas pelkkiä ääntiöitä. Jykevä V päätti kirjeen.
"Se oli salakirjoituksella kyhätty tiedonanto!" virkoin minä. "Rouva sen ymmärtäisi; emme me. Siis…"
Juuri silloin riensi Ganderson huoneeseen lääkärin kanssa, ja me jäimme odottamaan, kun viimemainittu tutki Trafferdalea. Muutaman minuutin päästä tiesimme, että aavistuksemme olivat olleet oikeat. Trafferdalelle oli annettu voimakasta huumausainetta. Mutta hengenvaaraa ei ollut, ja jättäen hänet lääkärin ja palvelijan hoiviin riensin Methamin kanssa lähimmälle puhelinkaapille soittaaksemme Corlandille. Minulla oli kirje ja postikortti. Asiain näin ollen oli meidän nopeasti päästävä mrs Kennerleyn jäljille.
Puhelinkaapissa Metham kääntyi äkkiä kuulotorvesta minuun päin.
"Mr Gregg", kuiskasi hän, "minun täytyy nopeasti rientää takaisin toimistoon. Mutta te! Miss Vandamarke on juuri soittanut Corlandeille kysyen, olitteko siellä. Hän odottaa teitä Hatton Gardenin postikonttorin luona ja haluaa, että saavutte sinne niin pian kuin suinkin."
X
TAKAA-AJO HÄMÄRISSÄ
Olin kääntynyt lähtemään ennenkuin Metham oli kelvolleen lopettanut puheensa. Mutta hän oli minuakin nopeampi ja oli tarttunut käsivarteeni ennenkuin astuin kynnyksen yli.
"Mihin tahansa menettekin, pysytelkää kosketuksissa kanssamme, mr Gregg!" kuiskasi hän korvaani. "Että miss Vandamarke on siellä, on varmaankin yhteydessä tämän jutun kanssa, ja saatatte joutua vaaraan ja tarvita apua. Soittakaa Corlandin toimistoon, jos jostakin sellaista sattuu! Minä lähden suoraan sinne."