Toisen kerroksen ikkunat olivat pimentyneet. Rakennuksen koko etusivu oli nyt pimeänä. Metham veti meidät takaisin.
"Nyt tarkkoina!" jupisi hän. "Pidetäänhän silmällä ovikäytävää!"
Se oli silloin aivan pimeänä, ja oli mahdotonta tuntea kasvoja kadun toiselta puolelta. Mutta ei voinut erehtyä mrs Kennerleystä, kun hän tuli ulos ovesta ja pian joutui läheisen kaasulyhdyn valopiiriin. Hänen kanssaan oli mies — lyhyt, tanakka, pitkään päällysnuttuun verhottu mies, joka koko ulkonäöltään vaikutti muukalaiselta. Me saatoimme nähdä hänen huitovan käsillään ja nyökäyttelevän päätänsä, kun he kääntyivät vieretysten kulkemaan katua ylöspäin.
"Hyvä on", sanoi Metham pidättäen minua, kun vaistomaisesti olin hyökätä heidän peräänsä. "Ei kiirettä, mr Gregg — eivät he minulta pääse! Te ja miss Vandamarke pysyttelette tällä puolella; minä menen toiselle."
Hän livahti hiljaa kadun yli ja alkoi käydä lerkutella parin perästä, meidän, jotka kumpikin olimme innokkaita ja kiihtyneitä, seuratessa omalla puolellamme. Pian saapuivat mrs Kennerley ja hänen toverinsa Charles-kadulle. He kääntyivät sille ikäänkuin olisivat olleet menossa Farringdon-tielle päin. Mutta äkkiä he jälleen hävisivät — tällä kertaa erään myymälän vieressä olevaan ovikäytävään. Ja sitten Metham lähestyi ovikäytävää, pujahti hetkiseksi sisälle ja tuli jälleen ulos, harpaten kadun yli meidän luoksemme.
"Siellä on toimistoja useitakin, eri kerroksissa", virkkoi hän lyhyesti. "He ovat nousseet portaita ylös. Meidän täytyy odottaa."
Mutta meidän tarvitsi odottaa tuskin viittä minuuttia seuraavaa kehitystä, ja se oli hämmästyttävä. Cityn suunnalta porhalsi auto — siro, voimakas, yksityisauto. Sen ajaessa ohitsemme saatoimme nähdä ainoan siinä istuvan henkilön, ison leveäharteisen miehen turkiskauluksisessa päällysnutussa, ja silmänräpäykseksi eroitimme selvästi hänen kasvonsa. Rosalielta pääsi kimakka huudahdus.
"Minä tunnen tuon miehen!" sanoi hän huomattavan kiihtyneellä äänellä. "Hän on… hän on isäni tuttavia… liiketuttavia. On ollut pari kertaa meillä päivällisellä. Mitähän hän täällä…?"
"Tarkatkaamme!" keskeytti Metham. "Auto pysähtyy — katsokaa!"
Voimavaunu vähensi vauhtiaan, pysähtyen ovikäytävän eteen, josta Metham juuri oli palannut. Turkiskauluksinen mies astui autosta, virkkoi jotakin ajajalleen ja katosi samalle taholle kuin mrs Kennerley tovereineen. Metham kääntyi Rosaliehen ja kysyi äkkiä innokkaalla ja merkitsevällä äänellä: