"Eikö mitään menettelyohjeita teille?" tiedustelin minä.
Hän pudisti päätään hymyillen itsekseen.
"Sitten hän luultavasti palaa tänä iltana, varsinkin kun hän ei ottanut mukaansa mitään matkatavaroita", sanoin minä. "Pistäytyi vain kaupunkiin muutamaksi tunniksi, eikö niin?"
Taas hän hymyili — arvoituksellisesti.
"Jos olisitte tuntenut lady Renardsmeren yhtä kauan kuin minä olen, herra Cranage", vastasi hän, "niin tietäisitte, ettei mistään hänen teostaan milloinkaan voi päättää mitään. Olen nähnyt hänen lähtevän Amerikkaan kymmenen minuutin kuluttua siitä ilmoitettuaan ja Pariisiin viiden minuutin kuluttua. En pane mitään merkitystä sille seikalle, että hän lähti täältä ilman matkatavaroita — hänen talossaan Park Lanella on aina matka-arkkuja valmiiksi pakattuina mitä hyvänsä matkaa varten, eikä hänen tarvitse muuta tehdä kuin käydä ne noutamassa. Milloinkaan ei tiedä, mihin hän ryhtyy — mutta tässä tapauksessa luulen hänen viipyvän poissa jonkun aikaa, sillä muuten hän ei olisi ottanut neiti Feliciaa mukaansa. Matkatavaroitako? — voi taivahan taatto, herra Cranage! — olen nähnyt hänen lähtevän Italiaan niin kuin seisoi ja kävi ja matkan varrella hankkivan itselleen kaikki, mitä hän ja hänen palvelijattarensa tarvitsivat! — nainen, jolla hänen tavallaan on rajattomasti käytettävinään rahoja, voi tehdä mitä hyvänsä!"
"Ja jättääkö hän sellaisissa tapauksissa teidät pitämään huolta kaikesta, ilman mitään erikoisohjeita?" kysyin minä.
"Juuri niin, sir! Mitään erikoisohjeita ei koskaan tule kysymykseen", vastasi hän. "Tämä talo, herra Cranage, samaten kuin Park Lanenkin varrella oleva talo, pidetään aina sellaisessa kunnossa ja järjestyksessä, että hänen armonsa voi mennä kumpaan vain niistä mihin aikaan päivällä tai yöllä hyvänsä, ja asiat sujuvat aivan kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan poissa. Kyllä minä vain tehtäväni tiedän, vaikka hän ei kuuteen kuukauteen palaisi!"
"Mitä siis on tehtävä?" kysyin minä halukkaana omaksumaan hänen menettelytapansa.
"Jatkakaa tavalliseen tapaan!" vastasi hän kylmästi. "Olkaa aina valmiina siihen, että hän astuu sisään — kuten hän tekeekin ennemmin tai myöhemmin, edeltäpäin ilmoittamatta ja aivan kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan poissa. Teidän sijassanne, herra Cranage, tekisin minä samoin. Siitä hän pitää — ja se on pääasia."
"Niin kai on", sanoin minä. "Mutta tällä hetkellä on minun päästävä irti noista miehistä. He eivät kyllä ole mielissään, Burton!"