Ulkopuolella alemmassa eteissalissa minä tapasin Burtonin. Hän veti minut sivulle merkitsevästi katsoen minuun.
"Hänen armonsa on poissa, herra Cranage", kuiskasi hän. "Lähti runsas tunti sitten — kamarineiti mukanaan. En tiedä, mihin hän on mennyt — kaupunkiin kai. Walker nouti heidät puutarhaportilta kaikessa hiljaisuudessa — tavaroita ei otettu mukaan. Ja hän käski minun ilmoittaa teille — ettei noiden kahden herrasmiehen kannattanut odottaa — hänellä ei ole minkäänlaista kerrottavaa heille!"
VIIDESTOISTA LUKU
Amerikkalainen matkailija
Taloudenhoitaja ja minä katselimme toisiamme. Hän oli vanha ja hyvin uskollinen palvelija, ylimalkaan luotettava ja tunnollinen mies. Hetken aikaan emme osanneet kumpikaan mitään sanoa; sitten hän, todennäköisesti muistaessaan, että minä olin hyvin nuori ja hän itse huomattavasti vanhempi, ryhtyi puhumaan, katsellen salamyhkäisesti ympärilleen.
"Minä ajattelen, että kaikki tämä" — hän viittasi siihen huoneeseen päin, jossa Jifferdene ja Beacher edelleen aikaansa kuluttivat sikaarejaan poltellen, "kaikki tämä, herra Cranage, on tuon Neamoren asian vuoksi. Nuo kaksi — tuolla sisällä — ovat tietenkin salapoliiseja. Huomasin sen paikalla, herra Cranage!"
"Mitä te tiedätte Neamoren asiasta?" kysyin minä.
"Olen nähnyt sanomalehdet tänä aamuna, sir, kuten useimmat ihmiset", hän vastasi, "ja tietysti minä muistan, että tämä Neamore tuli tänne joku päivä sitten — näin hänen käyntikorttinsa, ennenkuin se teille tuotiin ja että hänen armonsa vei hänet pois autollaan. Ja nyt hän on murhattu! — ja heti murhan jälkeen tulevat nämä kaksi miestä tänne! Eikä — hänen armonsa halua tavata heitä!"
"Tunnette lady Renardsmeren kyllin, Burton, tietääksenne, ettei kukaan tai mikään saa häntä tekemään, mitä hän ei tahdo", sanoin minä. "Jos hän sanoo, ettei hänellä ole kerrassaan mitään sanottavaa näille miehille, niin — siinä sitä ollaan! Mutta eikö hän jättänyt mitään muuta sanaa? — minulle esimerkiksi?"
"Ei muuta, paitsi mitä jo olen teille kertonut, herra Cranage", vastasi hän.