"Tuolla on miehiä — yksityissalapoliiseja — pitämässä tarkkaa huolta neiti Mansonin valmennusasemasta", sanoin minä.
"Niin, mutta minä tunnen ne", hän päätään puistaen vastasi. "Niitä on kaksi — Robindale ja Williamson. He tulevat silloin tällöin tänne alas — eivät milloinkaan yhdessä tietysti, sillä toisen ollessa vapaa on toinen toimessa. Mutta heitä minä en tarkoita. Minulla on kerran pari ollut vieraita luonani — emmekä tässä syrjäkolkassa tavallisesti vierasta näe. Toissailtana — hyvin myöhään — eräs mies pyrki taloon. Mitä tekemistä vieraalla on näillä paikoin, monta kilometriä kaupungista, monta kilometriä lähimmältä asemalta, juuri vähän ennen kello kymmentä. Eikä kysyä sovi."
"Ne saattoivat olla juuri sellaisia henkilöitä, joiksi heitä epäilittekin", sanoin minä. "Otaksun, että löytyy ihmisiä, jotka tahtovat saada kaikkia suinkin mahdollisia tietoja Derby-kilpailuun osaa ottavasta hevosesta."
"Onpa niinkin!" hän vastasi, ivallisesti naurahtaen ilmeiselle tietämättömyydelleni. "Epäilemättä, ja uhraisivat oman äitinsä niitä saadakseen! Ja onpa sellaisiakin, jotka kääntäisivät nurin taivaan ja maan ja helvetin ja kaikki päästäkseen käsiksi johonkin muuhun — jos voisivat." "Mihin?" kysyin minä.
"No, tammaan itseensä", hän sanoi taas naurahtaen. "Kilpa-ajojen yhteydessä on merkillisiä asioita tapahtunut, herra Cranage! Lady Renardsmere tekee oikein pitäessään Välkehtivää Rubiinia tarkasti vartioituna. Jos se olisi minun, pitäisin hyvää huolta, ettei se milloinkaan olisi poissa jonkun ihmisen näkyvistä, kunnes seisoo lähtöportilla. Siellä monet silmät kyllä ovat siihen suunnattuina, se on varma! — mutta se on turvassa."
Pian minä jätin hänet ja lähdin mäenrinnettä ylös Peggie Mansonin asunnolle. Kohtasin Peggien kotinsa maalla: silmäys häneen osoitti minulle, ettei hän ollenkaan ollut hyvällä tuulella. Ja heti minut nähtyään häneltä livahti kysymys.
"Oletteko saanut sähkösanoman lady Renardsmereltä tänä aamuna?" hän tiedusti.
"Olen!" sanoin. "Otaksun teidänkin saaneen."
"Miksi niin otaksutte?" tokaisi hän.
"Koska näen, ettette ole kovinkaan enkelimäisellä tuulella", minä vastasin. "Mistä on kysymys?"