"Eikö teidän, Peggie, sopisi sanoa minua Jimiksi?" keskeytin minä ratsupiiskan rohkaisemana.
"No, Jim sitten!" vastasi hän, naurahtaen puoliksi uhmaavasti, puoliksi häveliäästi. "Totta puhuen, Jim, kuka hyvänsä, joka tuntee lady Renardsmeren yhtä perinpohjaisesti kuin täti Millie Hepple ja minä hänet tunnemme, ei olisi hetkeäkään epätietoinen siitä, mitä hän tällaisessa tilaisuudessa tekee. Epäilemättä hän osti jotakin Neamorelta. Sittemmin hän on saanut tietää, ettei se, minkä hän osti, ollutkaan Neamorelle laillisesti kuuluvaa; että se oli varkaantavaraa. Mutta olipa sitten varastettua tai varastamatonta, ainakin se oli jotakin, mitä hän tarvitsi tai kiihkeästi halusi ja josta hän ei missään nimessä aio luopua. Kun nyt lady Renardsmere on miljoonanomistaja tai luultavammin monenkin miljoonan omistaja, niin mitä luulette hänen silloin tekevän? Niin — lähtee tietenkin oikopäätä sen henkilön luo, jolle tuo esine todella kuuluu, ja sopii hänen kanssaan asiasta! Siinä syy hänen päätäpahkaiseen pakoretkeensä. Hän on lähtenyt tavoittamaan herra Chengiä!"
"Niin kai, hänhän tiesi missä suhteessa Cheng oli asiaan", sanoin minä miettivänä.
"Tiesipä tietenkin — tehän hänelle kerroitte asian Millie-tädin kuullen", myönsi Peggie. "Hän kyllä hakee käsiinsä herra Chengin, olipa hän sitten Antverpenissä, Amsterdamissa, Brysselissä tai Pariisissa, ja hän taivuttelee kiinalaispohatan myymään hänelle oikeutensa tähän salaperäiseen kappaleeseen, joka jo on hänen hallussaan. Ja sitten hän palaa kotiin, voitonriemuisena."
"Ja tulee ehkä matkalla murhatuksi", pistin minä väliin.
"Mitä siihen asiaan tulee, Jim, niin olisi hänen paras antaa koko tämän kaupan päästä julkisuuteen", sanoi hän. "Jos tuo saki saisi tietää, että hän omistaa sen laillisesti, niin he ehkä heittäisivät sikseen sen tavoittelemisen —"
"Mitä! — murhattuaan kolme miestä toivossa saada se haltuunsa?" huudahdin minä. "Tuskinpa vain!"
"No miksikäs ei", vastasi hän. "Minä kyllä uskon. He tiesivät, ettei Hollimentilla eikä Quartervaynella eikä Neamorella ollut mitään oikeutta siihen, ja siksi kävivät he heidän kimppuunsa. Mutta laillinen oikeus —"
"Laillisuuksista minä viis veisaan, Peggie", keskeytin minä. "Minun ajatuksiani askarruttaa miten se — kutka muodostavat tuon sakin? Kiinalainen, jota nimitämme Chuh Siniksi, on tietenkin yksi — luultavastakin johtaja ja innostaja. Ketkä ovat muut? Jos se mies, joka eilen kävi Renardsmere Housessa, on toinen, niin tarpeen tullen kyllä voin tuntea hänet!"
"Miten?" kysyi hän.