"Siinä viimeinen", sanoi hän lyhyesti.
Levitin tuon ohuen paperin eteeni ja luin. Huomasin, että sanoma oli lähetetty Lontoon Victoria-asemalta viisi ja kolmekymmentä sinä iltapäivänä.
"Tulkaa te ja Cranage kohtaamaan minua Georgen hotelliin
Winchesterissä kello 9.30 tänä iltana. Walker tuo teidät
Rolls-Roycella. Jos en kuitenkaan saapuisi sinne kello 10:ksi,
palatkaa kotiin odottamaan sähkösanomaa huomenaamulla varhain.
Helen Renardsmere."
"Kai meidän on sinne mentävä?" sanoin minä katsahtaen Peggieen, joka vastauksen sijasta irvisti ja kohautti olkapäitään. "No niin — minä sanon Walkerille. Mutta mitähän tämä kaikki tarkoittaa —"
"Huh!" sanoi Peggie. "Mitä hyötyä on siitäkin? Vain hänen hetkellisiä päähänpistojaan."
Me lähdimme matkaan vähän ennen kello kahdeksaa. Winchester oli vain neljänkymmenen kilometrin päässä, ja me ennätimme ennen määräaikaa siellä olevalle High-kadun osalle. Odotimme "Georgessa", kunnes kello oli neljännestä yli kymmenen. Lady Renardsmereä ei kuulunut. Lähdimme siis kotimatkalle, kun näin olimme täyttäneet hänen määräyksensä. Emme epäilleet kumpikaan, että sähkösanoma oli väärennetty; uskoimme vain, että sen lähettäjälle oli sattunut jokin este, miksi hän ei ollut päässyt tulemaan, tai hän oli muuttanut mieltään.
Oli kaunis kuutamoilta, ja ison auton pimentoihin uponneina Peggie ja minä nautimme kotimatkastamme. Muu kaikki meiltä unohtui, ja seurustelumme kävi yhä sydämellisemmäksi ja aika kului niin sukkelaan, että aivan hämmästyin, kun yhtäkkiä näin "Admirals Follyn", rappiolle joutuneen, tornimaisen rakennuksen, joka sijaitsi oudon yksinäisen maiseman reunalla olevalla metsäisellä kukkulalla, noin yhdentoista kilometrin päässä Renardsmerestä. Se oli käynyt maamerkiksi — kaikki sen tunsivat penikulmien laajuudelta.
"Jopa nyt jotakin!" sanoin minä. "Mehän olemme jo melkein kotona!
Tuossa on 'Admiral's Folly', tuolla ylhäällä aivan kohdallamme.
Toivoisinpa —"
Aioin sanoa, että toivoin matkaa olevan jälellä vielä satakunta kilometriä, kun samassa auto voimakkaiden jarrujensa vaikutuksesta äkkiä pysähtyi, niin että kumpikin syöksyimme eteenpäin. Selkesin hämmästyksestäni ja pistin pääni ulos ikkunasta.