Se, mitä näin, sai minut kauhistumaan. Kapealla kujalla oli kolme miestä, mustat naamarit kasvoillaan ja joka miehellä kohotetussa kädessään revolveri.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Kädet ylös!
Tunsin tuona jännityksen hetkenä Peggien käden tarttuvan käsivarteeni ja hänen lämpöisen hengityksensä poskellani samalla kuin hänen huuliltaan kuului äkillinen, kuiskaava huudahdus.
"Jim!" sanoi hän. "Pidätetyt!"
"Niin!" vastasin sukkelaan. "Satimessa! Odota!"
Nuo kolme miestä astuivat lähemmäs, revolverit yhä koholla. Kaksi heistä tähtäsi Walkeria; kolmas astui auton viereen, sille puolelle, mistä me heitä katselimme. Hänen oikea kätensä piteli revolveria ilkeästi suunnattuna ihan nenänvarttani kohden: vasemmalla hän kiskaisi auton oven selälleen.
"Tulkaa ulos sieltä!" sanoi hän lujalla, päättävällä äänellä, jonka tunsin sivistyneen miehen ääneksi. "Nostakaa kätenne ylös, kun sieltä tulette! No", jatkoi hän, kun reippaasti noudatin hänen käskyjään, "oletteko aseistettu?"
Vaivoin kykenin säilyttämään mielenmalttiin, mutta minun onnistui kuitenkin naurahtaa — vaikkei se mahtanut erinomaisesti käydä.
"Aseistettuko?" vastasin. "En! Miksi olisin aseistettu?"