"Tehän olitte yhden päivän satunnaisesti toimessa Hollimentin liikkeessä, Portsmouthissa", jatkoi hän.
"Saatan kai sen myöntää", sanoin.
"Tehän näitte miesjoukon hyökkäävän Hollimentin liikkeeseen myöhään illalla?"
"Näin — kiinalaisen johdolla."
"Älkää te välittäkö kiinalaisesta — vastatkaa vain aivan yksinkertaisesti. Sittenhän teistä tuli lady Renardsmeren sihteeri, ja olette yhä hänen palveluksessaan?"
"Sekin on oikein."
"Muistatteko Neamore-nimisen miehen tulleen tapaamaan lady Renardsmereä, joka lähti heti paikalla hänen kanssaan Lontooseen ja palasi yksin samana iltana."
Aloin miettiä vähän perusteellisemmin. Tähän asti en ollut mitään salaisuuksia paljastanut; nämä asiat olivat jo levinneet yleiseen tietoon, enkä siis uskonut saavani aikaan mitään vahinkoa, vaikka vastasinkin viime kysymykseen.
"Muistan kyllä", sanoin.
Hän kumartui eteenpäin ja tuntui käyvän tiukemmaksi; oltiin ilmeisesti joutumassa ratkaisevalle kannalle.