Walker oli ajanut auton esille. Hän oli ilmeisesti kärsimätön joutumaan matkaan, ja minä tiesin syyn. Tämä ympäristö herätti hänessä kauhua; Walker ei enää milloinkaan ehdoin tahdoin tulisi 'Admiral's Follyn' läheisyyteen! Hän oli yhä hermostunut ja epäili Peytonia, olipa niin rohkea, että tyrkkäsi minua kyynärpäähän. Peyton huomasi hänen puuhansa ja puhutteli häntä.
"Olkaa rauhassa, hyvä mies!" sanoi hän naurahtaen. "Ei täällä enää rosvoja ole, ja jos olisi, on minulla takataskussani pieni esine, joka saa heidät rauhoittumaan. Kuulkaahan! — ajakaa te autonne sievästi tuon notkon pohjalle. Näette puistikkokäytävän siellä -pyöräni on sen suussa. Nostakaa se autoonne — ja me olemme kohta siellä. No niin", jatkoi hän, kun kuljettaja kohta noudatti saamaansa käskyä, "sitähän minä sanon, neiti Manson ja herra Cranage — missä on kiinalainen? Nuo kolme kaveria ovat hänen välikappaleitaan — yhtiötovereitaan — hänen kaikki kaikessa — mutta hän on esimies! Heidät ovat poliisinne saaneet käsiinsä — mutta hän on vapaana. Ja niin kauan kuin hän on vapaana — hm?"
"Aivan niin!" myönsin minä, kun hitaasti seurasimme Walkeria mäkeä alas. "Kiinalainen on epäilemättä kaiken pohjalla. Mutta — minusta tuntuu, että te muutamissa suhteissa tiedätte enemmän asiasta kuin minä. Minä — esimerkiksi — en tiennyt, että yleisön tietoon oli tullut niin paljon kiinalaisesta."
Hän pysähtyi ja tuijotti hämmästyneenä minuun.
"Mitä?" huudahti hän. "Ettekö sitten ole lukenut Lontoon iltalehtiä? Ettekö? No, minä ostin muutamia kello seitsemältä Mallantin rautatienasemalta, kun menin siitä ohi. Teikäläisen poliisilaitoksen Lontoon päämaja — Scotland Yard — on turvautunut julkisuuteen. Koko juttu on lehdissä — teidätkin mainitaan — alusta loppuun asti. Kiinalaisen nimi on Chuh Sin, ja hän on ollut maalaisensa, Cheng-nimisen pohatan, sihteerinä, ja hänen luullaan varastaneen jotakin ylen arvokasta — jalokiven ehkä — Chengiltä Pariisissa ja paenneen se mukanaan tähän maahan, jossa se varastettiin häneltä, ja nyt hän ja hänen kokoamansa kopla etsivät tuota varastettua esinettä eivätkä keinoja valitse, kun yrittävät saada sen uudestaan haltuunsa. Chuh Sin — kiinalainen, joka on menettänyt vasemman korvansa alaosan!"
"Hoo!" sanoin, kun muistin tuon ilmoituksen, jonka herra Cheng niin vastahakoisesti oli ilmaissut Jifferdenelle ja minulle Langham-hotellissa. "Vai on se lehdissä, niinkö?"
"Se ja paljon muuta", vastasi hän. "Kaksi sanomalehteä minulla on taskussani. Teikäläinen poliisi nähtävästi huomaa, että mahdollisimman suuri julkisuus on ainoa keino ja värvää sanomalehdistön palvelukseensa. Hoo, lehdissä on kerrottu vaikka mitä! — tietäkää, se juttu on kerrottu aivan alkaen teidän ja Hollimentin hommista Portsmouthissa aina viimeiseen murhaan asti. No niin, luultavasti tämä tämäniltainen tapahtuma taas on uusi luku! — Nuo kolme juupelia ovat kiinalaisen osatovereita, ainakin joku heistä. Mutta… missä hän on? Sillä niin kauan kuin hän elää…"
Hän teki merkitsevän eleen, ja me katselimme kysyvästi häntä.
"Niin mitä?" kysyi Peggie.
"Tapahtuu murhia!" vastasi hän. "Sillä viekkaus ja oveluus… mutta ajetaanpa sinne Mallantiin kuulemaan onko poliisi saanut mitään irti noista kolmesta."