Walker, joka pelkäsi kuutamoisen maantien jokaista varjoa, ajoi meidät Mallantiin puolessa tunnissa. Pieni kaupunki nukkui umpi unessa; sen tyhjillä kaduilla ei kuulunut yhdenkään jalankulkijan askelia, ja sievistä, vanhoista taloista oli jo aikoja sitten tulet sammutettu. Mutta poliisiasemalla oli valoja paljon, ja virkapukuisia miehiä liikkui runsaasti rapuissa ja käytävillä. Muuan vei meidät heti saavuttuamme suoraan erääseen yksityistoimistoon, missä tapasimme kersantin ja kaksi muuta miestä, nähtävästi alempia virkailijoita. Heidän edessään olevalla pöydällä oli sekalainen kokoelma esineitä — arvasin mitä ne olivat ennenkuin kersantti puhuikaan.
"Nämä heiltä löysimme, herra Cranage", sanoi hän. "Puhdasta rahaa aivan määrättömästi, niin kuin näette. Hyvät kellot — henkilökohtaisia muistoesineitä — kaikkea sen semmoista. Mutta tärkein esine on tämä", jatkoi hän ottaessaan pöydältä pienen taskukirjan. "Tämä oli johtajalla. Siinä on merkintöjä Hollimentista, Quartervaynesta, Neamoresta — Lontoon osoitteet. Siinä on sellaisia merkintöjä, joita emme vielä ole selvittäneet, ja muutamia merkintöjä teistä ja lady Renardsmerestä. Eikä ole epäilystäkään siitä, että nämä kolme ovat ottaneet osaa noihin Lontoon murhiin!"
"Siitä saatte luullakseni olla aivan varmat", sanoin minä. "Itse puolestani olen ollut asiasta varma kaksi viime tuntia. Mutta — keitä he ovat?"
"Älkää luulkokaan heidän sitä meille ilmaisevan, herra Cranage", vastasi hän ilkeästi irvistäen. "Se täytyy muuten saada selville. He tietenkin kieltäytyvät nimiä ja osoitteita ilmoittamasta. Mutta johtaja jo tunnetaan, vaikkei hän sitä itse tiedäkään."
"Tunnetaan?" huudahdin. "Nyt jo!"
"Nyt jo, sir", vastasi hän. "Eräs miehistämme, joka ennen palveli
Portsmouthissa, tuntee hänet; tunsi hänet heti, kun hän tänne tuotiin.
Hän oli jonkun aikaa erään portsmouthilaisen lääkärin apulaisena —"
"Mutta — sittenhän hän on itsekin lääkäri!" sanoin hämmästyneenä.
"Aivan niin, herra Cranage — nuori lääkäri. Hänelle sattui joitakin ikävyyksiä toimessaan. Hän tuli tavalla tai toisella erotetuksi, ja kuljeksi sen jälkeen jonkun aikaa toimettomana Portsmouthissa: nähtiin tietenkin arveluttavien henkilöiden seurassa. Ja helppo on arvata, että hän silloin joutui tekemisiin tämän kiinalaisen kanssa, josta tämäniltaisissa lehdissä kerrotaan. Muut kaksi ovat tietenkin hänen rikostovereitaan — emme tiedä keitä he ovat… vielä. Ja… missä on kiinalainen?"
"Saman kysymyksen olemme keskenämme tehneet", vastasin.
"No niin — olemmehan ainakin saaneet nämä kolme käsiimme", sanoi hän, vilkaisten kahteen toveriinsa. "Heistä ei huolta! No, herra Cranage, viekää neiti Manson kotiin — ja tulkaa kaikki kolme takaisin huomenna puoli yhdeltätoista. Miehet tuodaan silloin tänne ja määrätään tutkintovankeuteen… ja sitten… no niin, sitten saavat sanomalehdet taas uutisia, vieläpä hyviä!"