"Konjakkia!" sanoi hän. "Tuskin sitä ainetta milloinkaan maistan — whisky on minun juomani, enkä sitäkään paljoa ryyppää — olen kohtuuden mies, periaatteellisista syistä. Mutta tällaisen seikkailun jälkeen on konjakki paikallaan. Kelpasipas minulle nyt hyvin- ja kelpasipa teillekin, nuori mies! Miltä tuntuu nyt?"
"Paljon paremmalta, herra Holliment", vastasin minä, kun olin kulauttanut kurkkuuni saman verran kuin hänkin, "niin paljon paremmalta, että olen tarpeeksi ujostelematon uudestaan kysymään samaa, mitä jo — oliko se kymmenen minuuttia sitten vai sata vuotta aikaisemmin? — ennen teiltä kysyin. Mitä tämä nyt kaikki tietää?"
"Ja minä vastaan teille, kuten ennenkin, nuorimies", vastasi hän aivan hyväntuulisena, "te ette kuitenkaan ymmärrä. Mutta olen pahoillani, että olette sattunut sekaantumaan asiaan. Teillä ei kuitenkaan ole mitään vaaraa. Olemme molemmat turvassa — täällä. Mutta juuri paraaseen aikaan pelastuimme. Mutta toistan vieläkin — olemme turvassa! Vieläpä ehjin nahoin!"
Join loput konjakista ja laskin lasin pois.
"Annatte minun nyt siis mennä, herra Holliment?" sanoin minä. "Te luultavasti osaatte neuvoa jonkun turvallisen tien tästä talosta pois, ja —"
Hän tuijotti minuun ikään kuin olisin esittänyt jotakin erinomaisen haaveellista ja mahdotonta asiaa, ja näin heti, että jo olin tuomittu johonkin arvaamattomaan paljastukseen.
"Turvallisen tien tästä talosta!" hän toisti. "Ei ole mitään turvallista pääsytietä tästä talosta, nuori mies, muutamaan tuntiin, jos mahdollisesti loppuyöllä! Viimeisen penninne voitte siitä veikata! Olkaa tyytyväinen! Kuten sanoin, olemme turvassa täällä. Mutta ulkopuolella —"
Hän irvisteli merkitsevästi, samaan aikaan survaisten vapaata kättään ulos puukoniskua muistuttavalla tavalla. Ja taas hän joi, ja minusta näytti, että toiseen kertaan lasi vähän kalisi hänen hampaitaan vastaan. Katsoin epäilevästi.
"Tarkoitatteko — noita kavereita?" kysyin.
"Niitä heistä, jotka eivät ole taittaneet kirottuja niskojaan tai jalkojaan tai käsiään", vastasi hän julmasti. "Jotkut kyllä pääsivät vahingoittumattomina, siitä voi vaikka vetoa lyödä — sellaiset paholaisen sikiöt aina pääsevät. Ja niitä on varmasti väijyksissä joka haaralla tässä ympäri, enkä minä antaudu mihinkään vaaraan enää tänä yönä. Ne eivät voi päästä tänne sisään — mutta, kuten sanoin, ulkopuolella — huu!"