"Millä tavalla?" kysyin minä. "Millaista käytännöllistä apua?"
"No niin", jatkoi Jifferdene, "jos olisitte lukenut sanomalehdissä olleen kertomuksen, niin olisitte nähnyt, että siinä suoraan sanottiin tuon herra Chengin asuneen juuri Bristol-hotellissa Pariisissa, silloin kun hänen sihteerinsä Chuh Sin ryösti häneltä jonkun erinomaisen arvokkaan esineen — mitä se lieneekin, sillä me emme ainakaan tiedä. Tuo sanomalehtimies — nokkela veitikka muuten! — ajatteli, että hän koettaisi hankkia vähän kuvausta Chuh Sinistä niiltä henkilöiltä Bristol-hotellissa, jotka muistivat hänet. Se hänelle onnistuikin — aivan helposti — ja hän toisti minulle heidän kertomuksensa miehestä, jota me niin kiihkeästi etsimme: jos herra Cheng olisi ollut meille suora ja vilpitön, olisi meiltä ehkä säästynyt paljon vaivaa, ja murhia olisi tapahtunut vähemmän. Tuo Chuh Sin on niitä kiinalaisia, sanottiin, jotka helposti käyvät eurooppalaisesta; hän kuuluu käyneen hyvin hienosti puettuna Pariisissa, ja harvat ihmiset, arvelivat he, olisivat tunteneet häntä kiinalaiseksi; toisaalta kuitenkin, lisäsivät he, jos hänet näki kotimaansa puvussa, jota hän toisinaan käytti, oli ulkomuodon ero hämmästyttävä. Mitä häneen muuten tulee, puhuu hän englantia ja ranskaa täydellisesti, englantia ilman pienintäkään murteellisuutta, ja on kauttaaltaan hyvin viekas, vikkelä henkilö. Hotellin isäntä, joka oli ollut paljon asioissa hänen kanssaan, mainitsi sanomalehtimiehelle hänen olevan todella älykkään miehen — ja luullakseni, herra Cranage, me tiedämme, että niin on laita."
"Me tiedämme myöskin, Jifferdene, että hänessä on huomattava epämuodostus", sanoin minä. "Ja niin ollen pitäisi hänen olla helposti tunnettavissa."
"Kyllä kai — suoranaisessa kosketuksessa ollen!" myönsi hän. "Mutta kukaan ei ole milloinkaan ollut suoranaisessa kosketuksessa hänen kanssaan. Me nyt kuitenkin yritämme. Mutta — mitä asiaa luulette lady Renardsmerellä olleen tuolle vanhalle kiinalaiselle?"
"Minä en aio ruveta arvailemaan, Jifferdene", vastasin, "lady Renardsmerellä on omat menettelytapansa eikä hän kärsi, että niihin sekaannutaan. Ja hän lukee sanomalehdet — ollen innokaskin lukija — ja tietää siis, mitä tapahtuu ja missä vaarassa hän itse on."
"Vaarassa", hän sanoi. "Niin juuri — jos hän, kuten epäilen, on sekaantunut asiaan, on hän vaarassa, niin kauan kuin tuo kiinalainen käy vapaana. Me mietimme lähettää jonkun Pariisiin tapaamaan ja varoittamaan häntä…"
"Ja sinne tultuanne huomaatte hänen todennäköisesti olevan tiessään", sanoin minä. "Minä puolestani uskon, ettei hän näyttäydy täällä ennen kuin juuri Derbyn edellä."
"Niin, Derby!" huudahti hän. "Tosiaan, silloin hän tulee kotiin! Mutta paljon ehtii vielä vettä juosta Lontoon-sillan alitse, ennenkuin se päivä koittaa, vaikka jo alkaakin olla lähellä. Nyt minä lähden." Hän puristi kättäni ja kääntyi mennäkseen ajurin luo, mutta pysähtyi jälleen viitaten taloa kohden. "Kumma on", sanoi hän tuttavallisesti kuiskuttaen, "kumma on minusta, ettei ole yritetty hyökätä tuonne! — hänen kimppuunsa, silloin kun hän oli siellä. Mutta ehkä kinu kavereineen on vasta hiljakkoin saanut tietää, että hän on asiaan sekaantunut. Mutta entä jos —"
"Mitä sitten, Jifferdene?" kysyin minä.
"Jospa kiinalainen käy teillä jonakuna yönä vieraisilla?" esitteli hän.
"Se on hyvin mahdollista!"