"Herra Cranage", kuiskasi hän, "muuan sana yksin teille! Ettekö sano tietävänne, missä lady Renardsmere on? Minäkään en tiedä, missä hän mahdollisesti jo tänään on, mutta tiedän, missä hän oli kolme päivää sitten. Pariisissa! Hän on nähty siellä Bristolin hotellissa. Ja arvatkaapa kenen seurassa — nähty keskustelevan hänen kanssaan?"
"Menkää jo arvaamisinenne!" tokaisin. "Sanokaa!"
"Herra Chengin!" vastasi hän, katsoen minuun tarkoittavasti. "Herra
Chengin — jolta Chuh Sin-rosvosi!"
KAHDESKYMMENES LUKU
Park Lanen taloudenhoitaja
Kokonaisen minuutin seisoimme äänettöminä toisiimme tuijottaen, sitten me noudattaen yhteistä mielijohdetta lähdimme astelemaan talosta poispäin, vaikka ketään ei ollut lähempänä kuin eräs palvelija, joka seisoi eteishuoneen ovella, ja eräs vuokra-ajuri, joka odotti parvekkeelta johtavien portaiden juurella.
"Miten tuo on teidän tietoonne tullut, Jifferdene", kysyin minä.
"Kerron teille, herra Cranage", vastasi hän. "Kuten tiedätte, olemme melkein alusta alkaen epäilleet, että lady Renardsmere on tavalla tai toisella sekaantunut tähän juttuun. Te tiedätte, miten hän pujahti minulta pakoon, kun tulin tänne. Se tietenkin teki asiat pahemmiksi — miksi hän muuten olisi tahtonut väistää minua, ellei hänellä olisi ollut jotakin salattavaa? Me yritimme saada hänet käsiimme Lontoossa hänen suuresta talostaan Park Lanen varrelta, sitten parista hienosta hotellista, joissa hänellä on tapana toisinaan asua — kaikki turhaan! Hän lienee ollut — todennäköisesti olikin — talossaan Park Lanella tunnin tai kaksi iltapäivänä tai iltana, jolloin hän livahti täältä tiehensä, mutta sen jälkeen hän epäilemättä lähti mannermaalle Doverin kautta — sain tiedon, että hänet oli nähty Doverissa 'Loordi Wardenin hotellissa' sinä yönä."
"Tekö saitte?" huudahdin minä.
"Sainhan minä — en jättänyt kiveäkään kääntämättä löytääkseni hänet, sillä saatuani hänet kerran käsiini voisin saada häneltä muutamia hyvin tarpeellisia tietoja", hän vastasi. "Mutta hän pääsi menemään. No niin, kuten tiedätte, päätimme me muutamia päiviä sitten päämajassa saattaa koko jutun yleisön tietoon kaikessa laajuudessaan ja antaa sanomalehdistölle täyden luottamuksemme; sen johdosta sitten ilmestyivät ensin ilta-, sitten aamulehtiin nuo pitkät, koko juttua käsittelevät selostukset, meidän näkökannalta katsoen — päivä oli juuri sama, jolloin teillä oli tuo seikkailunne noiden kolmen lurjuksen kanssa, jotka olen nähnyt tänä aamuna Portsmouthin vankilassa. Eilen minua sitten tuli tapaamaan Daily Sentinelin Pariisin kirjeenvaihtaja, joka oli tullut Lontooseen lehtensä asioissa. Hän kertoi minulle, että hän päivää ennen Pariisista lähtöään sattumalta kävi Bristol-hotellissa ja näki siellä lady Renardsmeren keskustelemassa erään vanhan kiinalaisen herrasmiehen kanssa, joka ilmeisesti oli tärkeä henkilö. Hän tunsi lady Renardsmeren ulkonäöltä aivan hyvin, sillä hän oli ollut sanomalehtimiehenä Lontoossa, ennen kuin ryhtyi nykyiseen virkaansa Pariisissa, ja tunsi jokaisen huomattavan henkilön suuressa maailmassa; kiinalaista herrasmiestä hän ei tuntenut, mutta kuten kaikki sanomalehtimiehet, oli hän valmis ottamaan siitä selvää ja saikin kohta kuulla, että se oli herra Cheng, hyvin korkea-arvoinen kiinalainen liikemies. Hän, tuo kirjeenvaihtaja, oli tietenkin lukenut koko tuon salaperäisen jutun Lontoon lehdistä ja nähnyt lady Renardsmeren nimen mainittuna, samoin kuin herra Chenginkin, niin että hänestä oli mielenkiintoista nähdä heidät yhdessä. Kun hän tiesi jonkun tunnin kuluttua lähtevänsä Lontooseen, päätti hän käydä tapaamassa meikäläisiä Scotland Yardissa ja kertoa meille, mitä oli nähnyt. Ja kun hänellä silloin oli jonkun verran aikaa liikenemään ja hän oli hyvin perillä asiasta, joka oli voimakkaasti kiinnittänyt hänen mieltänsä, päätti hän samalla, kun kerran oli paikkakunnalla, antaa meille vähän käytännöllistä apua. Ja sen hän tekikin."