"Saatpa kyllä kokea jonkun verran jännitystä keskiviikkona, hyvä Jim!" sanoi hän nauraen. "Odota vain kiltisti!"
Mutta sitä sain jo ennemmin, ja vielä toisenlaista sittenkin. Samana iltana sain poliisiviranomaisilta erään ilmoituksen — noiden kolmen vangitun miehen johtaja tahtoi välttämättä tavata minua.
YHDESKOLMATTA LUKU
Varoitus
Spiller, Portsmouthin etsivä, minulle tämän yllättävän ilmoituksen toi.
Hän tuli Renardsmeren kartanoon muutamia tunteja sen jälkeen kuin Park
Lanen taloudenhoitaja oli lähtenyt, ja minä näin heti paikalla hänen
käytöksestään, että hänellä oli jotakin salaperäistä ilmoitettavana.
Peyton oli minun seurassani hänen saapuessaan, mutta nähtävästikään ei Spiller aikonut ruveta puhumaan kolmannen henkilön läsnä ollessa, ja minä vein hänet toiseen huoneeseen.
"Mitä nyt, Spiller?" minä sanoin, kun suljin oven. "Onko mitään uutta tapahtunut?"
Hän katsahti minuun omituisesti ja taputti olkapäähän.
"Macfarlane!" hän sanoi. "Macfarlane, herra Cranage! Sen vuoksi minä täällä olen."
Macfarlane-nimellä tunnettiin noiden kolmen tutkintovankilassa olevan miehen johtaja. Oliko se sitten hänen oikea nimensä vai ei, sitä en tiedä; sillä nimellä ainakin hän oli suorittanut kunniattoman elämänuransa erään lääkärin apulaisena Portsmouthissa, ja sillä nimellä hän oli sallinut itseään nimitettävän tutkintotilaisuuksissa tuomarin edessä.