"Nimeni on Spiller, sir", hän auliisti vastasi, jälleen hymyillen. "Salapoliisi Spiller Portsmouthin poliisilaitokselta. Tämä on salapoliisi-kersantti Jifferdene Scotland Yardin rikosasiainosastolta — otaksun teidän kuulleen puhuttavan hänestä, herra Cranage. Ja tämä herrasmies on herra Shen, Kiinan lähetystöstä Lontoossa."
"Hyvä on, herrat", sanoin minä. "Tahdotteko puhutella minua kahdenkesken, vai?-"
"Meillä ei ole mitään sellaista kysyttävää, jota ei neiti saattaisi kuulla, herra Cranage", vastasi Spiller, tehden kohteliaan kumarruksen Peggieen päin. "Ei mitään — jos hän välittää kuunnella."
"Kaikki mitä tahdomme, herra Cranage", lisäsi Jifferdene meitä kumpaakin katsoen, "on saada vähän selvitystä eräisiin tapauksiin, jotka sattuivat eräänä päivänä — Portsmouthissa." "No!" sanoin minä. "Antakaa kuulua." Salapoliisit katsoivat toisiinsa. Jifferdene nyökkäsi Spillerille.
"Niin, asia on tällainen, herra Cranage", aloitti Spiller. "Teidän ei tarvitse ensinkään olla levoton tänne tulostamme tai pelätä vastata kysymyksiimme — teitä emme tahdo, sir, emmekä tiedä mitään teitä vastaan — me tahdomme tietoja, ja teidän sijassanne antaisin niitä. No niin, vietittekö vähän enemmän kuin pari viikkoa sitten suuremman osan päivää Hollimentin kaupassa — se on sekatavara- ja hiilikauppa Portsmouthissa?"
"Vietin kyllä", sanoin minä.
"Toiko viinuri 'Amiral Hawkesta' teille päivällistä sinne?" "Toi!" vastasin.
"Ja teetä, vai kuinka?" jatkoi hän. "No, herra Cranage, tahtoisitteko nyt kertoa minulle, miten ensinkään tulitte olleeksi siellä ja mitä tapahtui teidän siellä ollessanne?"
Katsoin Peggieen. Hän ymmärsi nopeasti tarkoitukseni ja oli yhtä nopea vastaamaan. "Minä kertoisin heille kaikki!" sanoi hän. "Hyvä neuvo, neiti!" huudahti Spiller. "Paremmin ei herra Cranage voisi tehdä."
"Siihen menee jonkun verran aikaa", huomautin minä. "Tapahtui koko joukon asioita. No niin…"