Herra Cheng katsoi minuun. Jostakin syystä hänen kunnianarvoisat kasvonsa kävivät suopeammiksi.
"Mutta nuori herra ei kai voisi varmasti tuntea miestä jälleen, vai miten?" hän sanoi.
"Ei!" myönsi Jifferdene. "Niin hän väittää. Olkoon nyt miten oli, herra
Cheng, me yritämme saada sen miehen kiinni."
"Millä keinoin?" uteli herra Cheng.
"No niin — onhan täällä kiinalaiskortteli, sir", vastasi Jifferdene.
"Aloitan sieltä. Ja, herra Cheng! tiedän että te hyvin kiihkeästi
tahdotte päästä erään tietyn kansalaisenne jäljille ja löytää hänet.
Ettekö voisi edes hiukkasen auttaa minua, sir — antaa pientä kuvausta?"
Herra Cheng pysyi liikkumattomana kokonaisen minuutin ajan. Sitten hän kumartui lähemmäs.
"Mies, jota minä etsin", sanoi hän rauhallisesti, "on menettänyt vasemman korvansa alapuolen".
YHDEKSÄS LUKU
Keskiöinen vieras
Hyppäsin pystyyn ääneen huudahtaen. Jifferdene tuijotti minuun — ihmeissään.