Jifferdene tuijotti häneen. Herra Cheng tuijotti kiinteästi vastaan.
Salapoliisi nousi tuoliltansa.
"Luullakseni on parasta, että ryhdymme hommiimme", sanoi hän. "Tulkaa, herra Cranage — olen hyvin kiitollinen teille, herra Cheng. Toivon kuitenkin, että olisitte antanut meille enemmän tietoja."
Vanha mies ei virkkanut mitään. Hän meni meidän edellämme huoneustonsa ulko-ovelle ja aukaistuaan sen seisoi vieressä kohteliaasti kumartaen. Mutta kun minä olin menemässä ulos, laski hän äkkiä linnunjalkaa muistuttavan kätensä käsivarrelleni.
"Te olette hyvin nuori", sanoi hän. "Varokaa itseänne!"
"Olenko vaarassa, sir?" kysyin minä.
"Te olitte ikkunan toisella puolella", vastasi hän, luoden minuun nopean, puhuvan katseen. "Toisella puolella oli mies, joka — ei häikäile mitään!"
Sitten hän kumarsi hyvästiksi, sulki oven jälkeemme ja me astelimme alas ja ulos kadulle.
"Kuulkaahan, Jifferdene!" sanoin minä, niin pian kuin olimme ulkona päivänvalossa. "Olen saanut kylläkseni tästä ja toivon, ettette enää tarvitse minua. Ilmassa on liian paljon murhan ja tulevan murhan tuntua! Olen iloinen päästessäni kotiin."
"Teidän on vain tultava tänne taas huomenna tai ylihuomenna, herra
Cranage", vastasi hän kylmästi.
"No miksi?" tiedustelin.