Jifferdene huomasi, että hänellä oli vastassansa muuri, jonka kautta ei ollut kulkutietä ja jonka yli oli toivotonta yrittää kiivetä. Hän laski kätensä ristiin rinnan yli ja pyöritteli peukalojaan, katsellen vakavasti vanhaa kiinalaista.
"Ajattelin penkoa koko kiinalaiskorttelin — Limehousen puolella", esitteli hän.
"Sieltä te ette häntä löydä", sanoi herra Cheng. "Kaikki kiinalaispesät
Lontoossa on jo perinpohjin tutkittu — omasta aloitteestamme."
"No missä hän sitten on?" kysyi Jifferdene melkein epätoivoisena.
"Ehkä suojelee häntä joku tai useampikin teidän maanmiehenne", vastasi vanha mies. "Luulen hänellä olevan rikostovereita. Saattoi olla joku hänen rikostoverinsa eikä välttämättä hän itse, joka murhasi tuon Hollimentin."
"Kunhan vain tietäisin, minkä asian takia Holliment murhattiin!" mutisi Jifferdene. "Ei se mikään tavallinen ryöstömurha ollut — se on selvä. Hollimentilla oli taskussaan kultakello, hyvinkin viidenkymmenen punnan arvoinen! Se oli viskattu käytävälle hänen ruumiinsa viereen. Ja rahat — hänellä oli runsaasti rahaa — nekin olivat siinä hujan hajan. Mitä murhaaja oikein haki?"
Herra Cheng hymyili vielä suopeammin.
"Mielenkiintoisempi kysymys on — löysikö hän, mitä etsi?" sanoi hän lempeimmällä äänellään.
"Entä jos ei löytänyt, herra Cheng?" esitti Jifferdene.
"Siinä tapauksessa", mutisi vanha mies, "tapahtuu vielä toinen murha — ehkä kaksi — ehkä kolme".