"Selvät ja raittiit ja niin hyväkäytöksiset kuin toivoa voi", vakuutti ravintoloitsija luottavaisena. "Oikein siivoja, kohteliaita miehiä. Pidin heitä parina vedonlyönti-asiamiehenä — tai miehinä, jotka ovat ainakin tekemisissä kilparadan kanssa!"
"Ja kuinka kauan he viipyivät juttelemassa teidän ravintolassanne?" kysyi Jifferdene.
"He istuivat rauhallisesti jutellen viinilasiensa ääressä, kunnes noin kymmenen minuuttia uupui tavallisesta sulkemisajasta. Silloin he sytyttivät sikaarinsa, ja kun he olivat lähdössä, tuli nuorempi heistä minun luokseni ravintolapöydän ääreen ja kysyi, voisinko minä sanoa heille, missä Delaware-tie oli? Menin ovelle heidän kanssaan ja osoitin tietä — se ei ole tästä kaukana. He sanoivat hyvää yötä ja lähtivät siihen suuntaan."
"Yhdessäkö?" kysyi Jifferdene.
"Yhdessä!" sanoi ravintoloitsija.
Heti senjälkeen me lähdimme ja kuljimme pitkin Warrington Crescentiä etsien Delaware-tietä, joka osoittautui olevan vain noin parin kadun päässä. Se oli erittäin kunnioitettavan näköinen poikkikatu, sille piirille ominaista mallia — hyvin rakennettuja pikku huviloita kipsikoristeisine julkisivuineen, pienien kiviaidalla ympäröityjen puutarhain keskellä; ei mikään niiden ulkomuodossa herättänyt ajatusta murhan tapaisesta rikoksesta. Ja kuitenkin, kuten Jifferdene sormellaan osoitti, tänne oli kaksi miestä tullut hyvin myöhään illalla, ja tuskin kolmen minuutin kävelymatkan päässä, alhaalla kanavan luona, oli toinen heistä surmattu pari tuntia jälkeenpäin.
"Teidän on toimitettava joitakin tiedusteluja näillä paikoilla, Birkem", huomautti hän, kun me seisoimme eräässä nurkassa katsellen ympärillemme. "Holliment ja tuo toinen mies tulivat tänne tapaamaan — jotakuta henkilöä! Ketähän?"
Birkem katseli miettivästi, arvostelevasti joka taholle ympärilleen.
"Tällä kadulla ei ole montakaan taloa. Ja jokainen niistä on sen näköinen kuin asuisi niissä ihmisiä, joilla on pankkisäästöjä ja sahviaaninahkaiset rukouskirjat! Korkeasti kunnioitettavia, niin kuuluu minun arvosteluni. Osoitekalenterista minä voin saada selville kaikkien asukkaitten nimet ja muita tietoja heistä ja voin käydä joka ovella. Mutta jos nuo miehet kävivät täällä tapaamassa jotakuta, niin ei ole todennäköistä, että se joku myöntää sen!"
"Teidän on koeteltava onneanne", sanoi Jifferdene. "Tuo ravintoloitsija mainitsi, että miehet keskustelivat kilpa-ajoista. Ottakaa aluksi selvää, asuuko tällä kadulla ketään, jolla on jotakin tekemistä kilpa-ajojen kanssa tai sitten vedonlyöntihommia — ehkä saatte siitä jonkun johtolangan, jos täällä joku sellainen asuu. Vähäisetkin sentapaiset tiedot — mutta mikä nyt, herra Cranage?"