Sillä minä olin äkkiä kirkaissut hämmästyksestä ja tein sitten liikkeitä, jotka epäilemättä panivat kumppanini ajattelemaan, että olin tullut hulluksi. Ajurinnrattaat olivat täyttä vauhtia kulkien tulleet nurkan ympäri ja olivat nyt nopeasti menossa Edgware-tielle päin pitkin Warrington Crescentiä — niin nopeasti tosiaankin, että takana olevalla numerolaatalla numerot kaikki hyppivät yhtenä sekamelskana. Mutta kun ne kulkivat minun ohitseni, oli minun juuri onnistunut tuntea niissä olija — Quartervayne!
"Nuo rattaat!" huudahdin minä. "Quartervayne on niissä! Quartervayne! — mies, joka lähetti minut Hollimentin luo! Nopeasti — emmekö voi seurata niitä?"
"Kun ei ole toisia ajurinrattaita missään näkyvissä, emme voi", sanoi
Jifferdene. "Mutta oletteko varma asiasta?"
"Ihan varma!" todistin minä kiihkeänä. "Näin hänet selvästi. Quartervayne, niin totta kuin elän! Kunhan vain olisimme voineet pysähdyttää hänet!"
"Niin vain — ehkä siitä olisi ollut apua"', vastasi hän päätään pudistaen. "Mutta hän on poissa näkyvistä nyt! Hm! — ehkäpä hän oli se mies, jota he tulivat tapaamaan tänne eilen illalla? Kun kerran me olemme tai te olette nähnyt hänet täällä päin, niin ehkä hän asuu täällä. Kuulkaapas, antakaa Birkemille täydellinen kuvaus hänestä."
Kuvailin hänet Birkemille niin tarkkaan kuin osasin ja sellaisena kuin muistin hänet Clarence-laiturilta, ja sitten Jifferdene ja minä jätimme hänet ja lähdimme pois. Ja hetken aikaa olin vähällä kertoa kumppanilleni Neamoresta, sillä minä olin varma siitä, että Neamore oli ollut Hollimentin kanssa Warrington-hotellissa edellisenä iltana ja mennyt hänen kanssaan Delaware-tielle. Mutta muutin mieltä — kumpi sitten olisi ollut parempi — ja päätin olla mainitsematta mitään, kunnes olin nähnyt lady Renardsmeren tai kunnes jotakin uutta oli tullut ilmi. Olin tuskallisen hämmästynyt — Holliment, Quartervayne, Neamore, lady Renardsmere muodostivat kummallisen yhdistelmän.
"Kuulkaahan!" sanoi Jifferdene, äkkiä keskeyttäen mietteeni, "iltapäivä ei ole vielä lopussa. Mepä lähdemme Kiinan lähetystöön, joka on Portland-aukiolla — haluaisin puhua pari sanaa tuon herra Shenin kanssa, joka tuli meidän seurassamme teitä tapaamaan. Jos vanha sfinxi Langhamissa ei tahdo kertoa minulle mitään, niin ehkä herra Shen tahtoo, kuultuaan Hollimentin murhasta."
Me lähdimme Portland-aukiolle. Herra Shen otti meidät vastaan. Hän oli ystävällinen, lempeä, kohtelias, innokas ja kerrassaan tutkimaton. Hän oli yhtä mieltä Jifferdenen kanssa siitä, että Hollimentin nähtävästi oli murhannut kiinalainen, jonka kasvot minä olin nähnyt ikkunassa ja joka epäilemättä oli sama mies, jota herra Cheng etsi. Mutta sen myönnettyään hän ei enempää sanonut.
"No, herra Shen", sanoi Jifferdene houkuttelevasti. "Ettekö voisi kertoa minulle, mistä oikeastaan on kysymys? Minkä vuoksi tahtoo herra Cheng löytää tämän miehen — jonka nimeä hän ei tahdo ilmoittaa meille."
Herra Shenin lempeä ääni kävi entistäkin pehmeämmäksi.