"Kerron teille!" hän halukkaasti vastasi. "Teidän tähtenne! Minä teidät tähän kirottuun juttuun sotkin, nuori mies, ja minun velvollisuuteni on selvittää teidät siitä. Siksi minä tänne tulin! Teidän vuoksenne — ja turvallisuutenne vuoksi!"
Katsoin häntä tutkivasti ja huomasin hänen puhuvan totta. Hän nyökkäsi minulle aivan kuin asian vahvistukseksi.
"Totta se on!" hän sanoi. "En minkään muun vuoksi."
"No niin, te olette epäilemättä hyvin ystävällinen, herra Quartervayne", vastasin minä. "Mutta — missä erikoisessa vaarassa minä olen?"
Ennenkuin vastasi, veti hän esiin sikaarikotelon, tarjosi siitä minulle, ja kun minä kieltäydyin syyttäen myöhäistä iltaa, otti hän itse sikaarin ja alkoi polttaa. Huomasin, kuinka hänen sormensa vapisivat tulitikkua sytyttäessään, ja saatoin nähdä, että hän, vaikka olikin iso mies, oli suuresti kiihtynyt. Mutta toinen kulaus lasista ja pari vetäisyä sikaarista näyttivät rauhoittavan häntä.
"Kuulkaahan, nuori mies!" hän äkkiä puhkesi puhumaan. "Ei hyödytä leikkiä piilosilla! Tiedämme, kuka Hollimentin surmasi! Tuo kirottu kinu! Yhtä varmasti kuin että me nyt olemme tässä! Ja hän tekee lopun minusta ja tekee lopun teistä — jos me annamme hänelle tilaisuuden! Ei siis auta muu kuin — laputtaa. Minä lähden — ja jos olette viisas, niin lähdette itsekin."
"Minäkö — mihin sitten?" kysyin.
"No vaikka mihin — pois täältä niin pitkälle kuin tietä riittää!" hän vastasi. "Laittakaa niin, että meri on hänen ja teidän välillänne — ainakin tällä haavaa. Minä lähden — jopa heti huomenaamulla. Flushingiin tai Middelburgiin — minulla on kumppaneita kummassakin paikassa. Tulkaa tekin mukaan — olette nokkela nuori mies, ja minä pidän teistä huolta. Rahoista ei ole kysymys — minulla on paljon — aivan yllin kyllin. Tulkaa — voitte ruveta apulaisekseni siellä. Minä voin hoitaa liikettäni Middelburgista käsin tai Flushingista tai mistä ulkomaisesta paikasta hyvänsä yhtä hyvin kuin Portsmouthista tai Lontoosta. Mitä kannattaa jäädä tänne, jossa voi saada tuon kinun verisen puukon kurkkuunsa — ennemmin tai myöhemmin. En minä ainakaan jää — pois se!"
"Herra Quartervayne", sanoin minä. "Olen kiitollinen, jos kerrotte minulle suorin sanoin, mistä syystä tuo kiinalainen tahtoisi iskeä puukkonsa minun kurkkuuni tai teidän — tai tuon Holliment-raukan? Ja kertokaa rauhassa, herra Quartervayne — me olemme aivan turvassa täällä."
"No niin, sehän kuuluu oikein mukavalta!" sanoi hän ympärilleen katsellen. "Olen ollut hypyssä koko päivän, keskellä kirkasta päivääkin. Mutta ensiksi saatte te kertoa minulle — kuinka paljon olette kertonut poliisille — mitä olette kertonut tuolle Scotland Yardin miehelle?"