"En muuta kuin puhtaan totuuden seikkailustani Portsmouthissa, alkaen ensimmäisestä kohtauksestani teidän kanssanne, kunnes minä huomasin unijuomaa saatuani viruvani Chilvertonin nummella", vastasin minä katsoen rohkeasti häneen. "En voinut muuta tehdä."
"Ette kai!" myönsi hän. "Mutta — mitä he tietävät?"
"Tuskin mitään", sanoin minä. "Paitsi että täällä jossakin hiiviskelee tai lymyilee eräs kiinalainen, jota eräs hänen mahtava maanmiehensä syystä tai toisesta etsii ja jonka arvellaan murhanneen Hollimentin."
"Onko heillä mitään vihiä hänen olinpaikastaan?"
"Ei — tähän asti", minä vastasin. "Mutta onko teillä?"
Hän levitti kätensä virnistellen. Sitten hän joi konjakkinsa loppuun, kutsui viinuria uudelleen täyttämään hänen lasinsa ja kääntyi minuun tyynempänä mieleltään kuin mitä hän oli tähän saakka osoittanut.
"Minullako?" hän sanoi. "Hyvä Jumala, ei ole! Lontoossa hän jossakin on, siitä voitte olla varma viimeöisen tapahtuman jälkeen! Mutta te haluatte tietää eräitten asioitten syitä ja perustuksia. Minäpä kerron teille — niin ymmärrätte paremmin. Odottakaa hetkinen."
Hän odotti, kunnes oli saanut toisen konjakkilasinsa ja ottanut siitä aimo kulauksen; sitten hän siirtyen lähemmäksi minua sohvalla, jolla istuimme, jatkoi hiljaisella, tuttavallisella äänellä.
"Holliment", hän sanoi. "Niin, Holliment, hänellä oli monta hommaa siellä Portsmouthissa. Ensiksikin oli siellä tuo hylkytavarain- ja sekatavarakauppa. Sitten oli hänellä hiilitoimisto, minä olin hänellä osakkaana siinä — näppärä homma muuten — kannatti hyvin. Ja hän oli vähän osallisena minun kanssani eräässä toisessakin liikehommassa — olen kilpa-ajoasioitsija — vedonvälittäjä, nähkääs — ammatiltani, mutta minulla on ollut monta rautaa tulessa. Mutta Hollimentilla oli vielä eräs homma, joka oli kokonaan hänen omansa. Hän piti — tai ainakin sitä hoidettiin hänen nimessään — erästä yömajaa ja ruokapaikkaa Portseassa. Halpahintainen paikka, ymmärrättehän, jonkinlainen raittiusravintola. Köyhänpuoleiset pikkukauppiaat käyttivät sitä — tunnettehan tuon ihmislajin — yösija ja illallinen kolmella shillingillä, ja muut hinnat saman mukaiset — sentapainen se oli. No niin — sinne tuli eräs kiinalainen. Tämä kiinalainen!"
"Ennenkuin jatkatte, herra Quartervayne", sanoin minä keskeyttäen hänet. "Tahtoisitteko sanoa minulle yhden asian — näittekö milloinkaan sitä miestä?"