"Sanoiko herra Carr teille mitään ulosmenonsa johdosta"? kysyi Birkem.
"Ei, hänellä oli portinavain", sanoi emäntä. "Kuulin hänen palaavan noin kolmen seuduilla aamulla."
"Yksinkö?"
"Yksin!"
"Sanoiko hän perästäpäin teille mitään sen johdosta, että oli ollut ulkona niin myöhäiseen?"
"Ei sanonut! Hän tuli aivan hiljaa sisään. Hän oli hyvin hiljainen, hyvin kunnollinen mies."
"Entä hänen lähtönsä?" kysyi Birkem. "Lähti äkkiä, eikö niin?"
"Aivan äkkiä! Eilen iltapäivällä. Hän tuli minulle kertomaan, että hänen oli lähdettävä mannermaalle liikeasioissa, ja hän pakkasi tavaransa ja sitten meni tiehensä vuokra-ajurilla kahdessakymmenessä minuutissa. Haluaisitteko nähdä hänen arkihuonettaan? Se on juuri samassa kunnossa kuin lähtiessä."
Salapoliiseja halutti nähdä arkihuone, ja he tutkivat sen perinpohjin. En tiedä, näkivätkö heidän ammattitaitoiset silmänsä jotakin, jota minun eivät huomanneet; minä näin vain huomattavan kokoelman sentapaisia julkaisuja kuin Urheilija' ja 'Urheilulehti' ja 'Ruffin Opas' ynnä muita ja hyvän määrän sähkösanomia, huolellisesti päällekkäin ladottuina eräällä sivupöydällä, josta minä päättelin, että herra Carr oli huvitellut hiljaisen olonsa aikana Delaware-tiellä lyömällä vetoa mielikuvituksessaan ja että hän oli milloin voittanut, milloin hävinnyt.
"Tuo oli tietenkin Quartervayne", huomautti Jifferdene, kun me lähdimme. "Kunhan vain olisimme saaneet hänet itsensä käsiimme! Mutta siinäkin on mannermatka esteenä. No niin… pian alkaa tutkinto."