"Kunnes he olivat tyhjentäneet pullon, jonka ensimmäinen mies oli tuonut", vastasi yövartija. "Kello oli silloin lähes kaksi. Silloin he kaikki tulivat eteishuoneeseen ja pyysivät minua näyttämään heille heidän huoneensa."
"Miten te tiedätte, että he olivat juoneet pullon loppuun?" kysyi
Jifferdene.
"Koska minä katsoin sitä, kun tulin alas ja menin kaasua sammuttamaan.
Tyhjä oli!"
"Olivatko he selvät?"
"Selvätpä hyvinkin — aivan selvät, siitä ei epäilystä. Sanoivat aivan kohteliaasti hyvää yötä toisilleen ja minulle."
"Ette kuullut mitään riitelemistä tai muuta?"
"En ensinkään. Kuulin suurimman osan siitä, mitä he puhuivat juodessaan. He keskustelivat ulkomaan paikoista — kauppa-asioista ja muista sentapaisista."
"Entä heidän makuuhuoneensa?" kysyi Jifferdene. "Olivatko ne lähekkäin?"
"Sillä miehellä, joka tuli yksikseen — hänellä, jonka me löysimme kuolleena — oli numero viisitoista. Ja noista molemmista muista oli toisella numero kuusitoista, toisella kahdeksantoista. Numero viisitoista on aivan vastapäätä kuuttatoista."
"Milloin te sen jälkeen näitte heidät?"