"Niin, minä uskonkin, että murhaaja tuli ikkunasta sisään!" sanoi Jifferdene. "Ja tulipa hän sitten mitä tietä hyvänsä, teki hän työnsä! Se on tuo luihu kiinalainen, herra Cranage", päätteli hän, kun me olimme päässeet kahden kesken. "Eikö kertonutkin herra Cheng meille, että tapahtuisi toinen murha ja kolmas ja —"
"Arveletteko siis, että molemmat ovat saman käden työtä?" kysyin minä.
"Varmastikin!" vastasi hän. "Miettikää asianhaaroja! Joku tietenkin seurasi Quartervaynen jälkiä tänne — ja teki hänestä lopun. Kinu se oli!"
"Ettekö epäile niitä kahta miestä, jotka seurasivat häntä tänne hotelliin?" kysyin minä.
"En yhtään! Otaksun heidän olleen satunnaisia vieraita — kuten hän itsekin. Ei, — joku viirusilmäinen kiinalainen se oli! Vilkaiskaapa tänne!"
Hän otti taskustaan jonkun esineen, joka oli huolellisesti kääritty pehmeään paperiin ja hänen omaan nenäliinaansa, ja kun hän oli poistanut peitteet, tuli näkyviin tavallinen sileä makuuhuoneen juomalasi, jota hän piti kohotettuna minun ja valon välillä. Sen sivupinnoilla näin selvästi kahden tavattoman hoikan etusormen ja peukalon jäljet.
"Mikään eurooppalainen käsi ei ole tuota tehnyt!" sanoi Jifferdene voitonriemuisena. "Itämaalainen peukalo ja itämaalaiset sormet sen tekivät! Hän joi lasin vettä verisen työnsä jälkeen, ja siinä sitä ollaan! Herra Cranage, meidän täytyy penkoa koko Lontoo saadaksemme käsiimme tuo kinu, taikka saamme vielä yhden tämmöisen jutun. Mutta — kuka on seuraava? Älkää kuitenkaan säikähtykö. Pysykää minun seurassani päivisin ja hotellissanne pimeän tultua, ja…"
Mutta minulla ei ollut aikomustakaan mennä hotelliin, vaikka en sanonut mitään, josta Jifferdene olisi voinut sitä arvata. Erosin hänestä jollakin tekosyyllä. Sitten menin ja söin hyvän päivällisen, että luontoni vähän rohkaistuisi, ja heitin päättävästi mielestäni pois kaikki äskeisten tapausten hirveät muistot. Myöhemmin kävin eräällä autoasemalla, ja kun minulla oli mukanani runsaasti rahaa enkä välittänyt, mihin sitä kului, vuokrasin hyvän auton ja lähdin Lontoosta. Ja kello oli liki yksi aamulla, kun pysähdyin Peggie Mansonin talon kohdalla, lujasti päättäneenä tavata hänet.
KOLMASTOISTA LUKU
Neiti Hepple puuttuu asiaan