"Herra tiesi" sanoin minä. "Mutta arvelen — etteivät löytäneet!"
"En minäkään usko!" sanoi hän nyökäten arvokkaasti kuin tuomari. "Minä en usko, että he löysivät. Sentähden —"
"Ovat he edelleen vaanimassa?" jatkoin minä.
"Aivan niin!" myönsi neiti Hepple. "Ja vielä me kuulemme uudesta murhasta!"
Peggie hengähti syvään kauhusta. Mutta neiti Hepple ja minä olimme nähtävästäkin samaa maata siinä suhteessa, että katsoimme asioita tiukasti silmiin.
"Neamore — hänkö on seuraava?" sanoin minä vilkaisten neiti Heppleen.
"Luullakseni on", vastasi hän. "Jos he tietävät — mitä te tiedätte."
"Ja jos he edelleen jatkavat", sanoin minä, "niin entä seuraava järjestyksessä — lady Renardsmerekö?"
Neiti Hepple pudisti päätään.
"Ei kai!" vastasi hän. "Luulenpa — jos he vain pääsevät asiain perille — että seuraava on Pennithwaite, asianajaja. Sillä en hitustakaan epäile, että tuo esine — joka varmasti on aivan harvinaisen kallisarvoinen tai tärkeä, kun ottaa huomioon, mitä ponnistuksia tehdään sen takaisinsaamiseksi — nyt on Pennithwaiten hallussa!"