"Te siis tulette minun kanssani!" sanoin minä Peggieen kääntyen. "En siksi, että yksinkään pelkäisin käydä häneen käsiksi, mutta parempi on jonkun olla mukana — siveellisenä tukena."
"En minä!" vastasi Peggie. Hän osoitti pöydän yli. "Neiti Hepple saa
tulla teidän mukaanne! Hän on oikea henkilö — juuri omiaan siihen!
Kun te olette sanottavanne sanonut, on neiti Hepplen osoitettava lady
Renardsmerelle, mitä opetusta siitä on otettava. Ottakaa hänet!"
"Olisitteko niin hyvä, neiti?" kysyin minä.
"Lähden teidän mukaanne", vastasi neiti Hepple melkeinpä vilkkaasti. "Lähdemme paikalla aamiaisen jälkeen. Ja sillä välin, koska kello vasta on puoli neljä, arvelen minä, että menemme nukkumaan. Tulkaa minun mukaani, herra Cranage, vien teidät Siniseen Kamariin."
Nukuin hyvin loput yötä ainakin. Neiti Hepplen levollisuus ja tervejärkinen katsantokanta olivat jotenkin rohkaisseet mieltäni, eivätkä Holliment tai Quartervayne ensinkään unissani kummitelleet. Ja kun me kaikki kohtasimme toisemme aamiaisella kello yhdeksältä, olin lujasti päättänyt puhua suuni puhtaaksi lady Renardsmerelle — neiti Hepplen avustamana — ja saada hänet vakuutetuksi vaarasta, jonka alaisina olimme me kaikki, jotka jollakin tavalla olimme sekaantuneina tuon kauhean esineen — olipahan mikä oli! — varkauteen.
"Minkä vuoksi on nuo etsivät — yksityisetsiviäkö lienevät vai muita — toimitettu teidän kimppuunne?" kysyin minä Peggieltä, nähdessäni toisen heistä kulkevan Bradgettin seurassa pihan poikki. "Lady Renardsmeren päähänpistoa tietenkin?"
"Niinpä tietenkin!" vastasi hän. "Hän ei edes neuvotellut minun kanssani ensin — lähetti vain ilmoituksen, että tästälähin tulisivat nuo kaksi miestä aina Derby-päivään asti oleskelemaan täällä, toinen vahdissa päivisin, toinen öisin, ja että Välkehtivää Rubiinia oli vartioitava yötä päivää."
"Pelänneekö hän jotakin häiriötä?" kysyin minä.
"Ties mitä pelännee tai ajatellee, tai mistä lie kysymys! Kyllä minä pidän huolta, ettei mitään häiriötä tapahdu! Voi taivas aivan kuin emme minä ja Bradgett lakkaamatta olisi pitäneet silmällä tammaa kuukausimääriä! Ei, minä en tiedä, mitä hänellä on mielessä. Mutta jotakin muuta minä tiedän."
"Mitä?"