* * * * *
Kevät ihanine toiveineen oli tullut. Elettiin toivossa, että tuo jääsilta, jota pitkin vihollinen niin helposti pääsi Ahvenanmaalle, oli pian särkyvä ja sulava. Myös oli toivoa meren auetessa, suojaa ja turvaa Ruotsin laivastosta.
Toisin oli kuitenkin käyvä.
Kauhistuneina herättiin näistä suloisista unelmista, kun jo huhtikuun puolivälissä kaksi venäläistä vihollisosastoa esiintyi saaristossa. Ne olivat sekä kasakoita että jääkäreitä. 120 miehinen joukkio jääkäreitä, majuri von Nejdbardtin johdolla, valloitti Ahvenan mantereen ja ylipäällikkö eversti Kritsch asettui 500 miehen kanssa Kumlingen pitäjään. Sitäpaitsi sijoitettiin kasakoita vartijoiksi eri paikkoihin, aina Ruotsin puoleisesta läheisemmästä paikasta, Signildskäristä, Brändösen saakka, mikä on Ahvenan saariston äärimmäinen paikka Suomen puolella.
Nuo kauhistuttavat muistot entisistä sota-ajoista, mitkä polvesta polveen olivat kulkeneet kansan suussa, tulivat nyt mielikuvituksen tenhovoimalla ilmieläviksi. Isonvihan hirmuisten aikojen, jolloin kansan täytyi jättää kotonsa kylmille ja paeta Ruotsiin, luultiin nyt uudelleen koittavan. Mutta tässä erehdyttiin. Paljon olivat muuttuneet sadan vuoden kuluessa. Venäjän istuimella istui nyt ruhtinas, joka, ollen lempeä ja jalomielinen luonteeltaan, harrasti kansansa parasta ja tahtoi muodostaa sotilaittensakin tapoja ihmismäisiksi.
Mutta sota on sotaa! Se tuo mukanaan rasituksia, jopa raskaitakin.
Sitä saivat saaristolaisetkin kokea.
Niin esim, käyttivät venäläiset heidän vetojuhtiaan yöt päivät ilman maksutta, kuormainsa kuljetukseen. Se jo enensi tuon luonnonomaisen vastenmielisyyden vihollista vastaan vielä suuremmaksi.
Mutta mielet vasta silloin kuohahtivat kuohuksiin kun venäläisten päällikkö antoi ahvenalaisille erään luonnottoman käskyn, jota oli mahdoton täyttää. Ja sepä se yllättikin vapauttaan rakastavan kansan julkiseen vastarintaan niin että se tarttui aseisiin karkoittaakseen vihollisen maasta taikka kunnialla kuollakseen sen edestä.
Majuri Nejdhardt antoi nimittäin venäläisen päällystön nimessä, toukokuun 3 p:nä, seuraavan käskyn Ahvenanmaan silloiselle kruununvoudille: