Ja hän tulikin takaisin korkean jumalattaren muotoisena, suuren jumalattaren näköisenä, Nymfojen palvelemana, monilukuiset jumalalliset olennot ympärillänsä. Arakne pelästyi; tumma rusko leveni hänen kasvoinsa yli, mutta katosi äkkiä tulena syöpyvänä.
Ihmisluonto, ken selvittää sinun vastakohtiasi: Sokea ylpeys esti Araknea lankeemasta alas jumalattaren etehen, esti häntä anteeksi pyytämästä. Vaikka salainen kauhu häntä värisytti, hän pysyi turhamielisessä päätöksessään kilpailla itse jumalattaren kanssa.
Niin oli siis asia selvään todistettu; ei edes Pallas jumalatar, läsnäollen olympisessa kirkkaudessaan, voinut häntä enään oikealle johtaa. Se ei siis ollutkaan kevytmielisyyden varomattomia sanoja, vaan se oli sydämmen täysi paatumus.
Miten rankaisevat jumalat semmoista hurjaa röykkeyttä?
Pallas otti sukkulan ja koski sillä Arakneen; hapset, nenä, korvat katosivat, pää ja vartalo kutistuivat, sormet muuttuivat jaloiksi, ja taidokkaan maionialaisen immen sijasta mateli suuri hämähäkki laattian yli ja katosi kattoräystään alle.
Näin rangaistiin Arakne.
Mutta taidollisuuden antoi Jumalatar hänen pitää. Sentähden kutoo hän vielä taidollisia ja hienoja kudelmiansa, mutta eivät ihmiset niihin ihastu niinkuin entisiin, vaan, missä hän on niitä laskenut ihmisten tiehen, siellä ihmiset päin vastoin pyyhkivät ja särkevät ne pois. Ei myöskään ole entinen ylpeys hänestä lähtenyt, vaan lisäksi on hän vielä tullut vihaiseksi ja äkäiseksi. Kun sentähden nuo pienet lenteleväiset hyönteiset tulevat ihmettelemään noita hänen konstillisia kudelmiansa ja silloin tarttuvat hänen verkkoihinsa, niin heti hyökkää hän piilostansa niiden päälle, imee heidän veren suuhunsa ja poistaa ne sitten pois verkoista.
Ja kaiken tämän tähden tuntuu hän ihmiselle vähän harmittavalta, vaikka hän muutoin ei ole mikään vahingollinen, päin vastoin hyötyäkin tuottava olento.
VI.
Alkeste.